Hyvää huomenta kaikille!

Viikonloppuna vietettiin Suomen luonnon päivää. Sen vuoksi haluan tänään puhua siitä, millaisia kulkijoita me olemme luonnossa.

Kuvitellaan hetki, että lähdemme metsään. Metsäpolulla voi näkyä jalanjälkiä, katkenneita oksia tai maahan pudonnut karkkipaperi. Joskus ihmisen kulkemisen huomaa heti.

Viime viikolla puhuin jälkien jättämisestä jokaiseen koulupäivään, mutta millaisen jäljen hyvä luonnossa liikkuja jättää?

Parhaimmillaan hänen kulkemistaan ei huomaa lainkaan. Kasvit ovat ehjiä, eläimet saavat jatkaa rauhassa elämäänsä ja roskat kulkevat hänen mukanaan pois luonnosta.

Huomaavainen kulkija käyttää silmiään. Hän huomaa polun vieressä kasvavan pienen taimen eikä tallaa sitä. Hän näkee maassa roskan ja voi nostaa sen pois, jos sen voi tehdä turvallisesti. Teräviin tai muuten vaarallisilta näyttäviin roskiin ei pidä koskea, vaan niistä kerrotaan aikuiselle.

Huomaavainen kulkija käyttää myös korviaan. Hän kuulee lintujen laulun, tuulen huminan ja ehkä jonkin pienen eläimen liikkeet. Luonnossa ei tarvitse aina huutaa tai pitää kovaa ääntä. Kun olemme välillä hiljaa, huomaamme paljon enemmän.

Huomaavainen kulkija miettii myös käsiensä ja jalkojensa tekoja. Hän ei katko oksia turhaan, vahingoita kasveja eikä häiritse eläimiä. Jokainen ötökkä, sammalmätäs ja puu on osa luontoa, vaikka emme aina ymmärtäisi, mikä sen tehtävä on.

Suomessa saamme liikkua luonnossa melko vapaasti. Saamme retkeillä sekä poimia marjoja ja sieniä. Vapauteen kuuluu kuitenkin aina vastuu: emme roskaa, riko tai häiritse. Sama ajatus pätee koulun pihalla ja lähimetsässä. Nekään eivät ole vain jonkun muun ympäristöä, vaan meidän yhteisiä paikkojamme.

(Pieni tauko.)

Mieti nyt hiljaa mielessäsi: kun seuraavan kerran lähdet koulun pihalle, metsään tai rannalle, mitä voisit tehdä luonnon hyväksi?

Tämän viikon haaste on olla erityisen huomaavainen kulkija. Voit tehdä luonnolle yhden hyvän teon: yritä kulkea niin, ettei käynnistäsi jää mitään jälkiä.

Luonto ei osaa pyytää meitä olemaan varovaisia. Se ei voi sanoa: ”Älä riko”, ”Älä roskaa” tai ”Anna minun kasvaa rauhassa.” Siksi luonto tarvitsee ihmisiä, jotka ovat huomaavaisia ilman erillistä pyyntöä.

Ollaan tällä viikolla sellaisia kulkijoita.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!