Hyvää huomenta kaikille!

Tämän viikon aiheena on lautashävikin vähentäminen.

Mitä lautashävikki tarkoittaa? Se tarkoittaa ruokaa, joka on otettu lautaselle mutta jota ei syödä, vaan se päätyy biojäteastiaan.

Kuvitelkaa hetkeksi yksi peruna.

Ensin joku on istuttanut sen maahan. Peruna on tarvinnut multaa, vettä ja auringonvaloa. Maanviljelijä on hoitanut ja korjannut sadon. Sen jälkeen peruna on kuljetettu, varastoitu ja tuotu koulumme keittiöön. Keittiön työntekijät ovat valmistaneet siitä meille ruokaa.

Jos peruna jää lautaselle ja päätyy roskiin, hukkaan ei mene vain peruna. Samalla hukkaan menee vettä, energiaa, kuljetusta ja monen ihmisen tekemää työtä.

Lautashävikin vähentäminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi ottaa valtava annos ja syödä se väkisin. Tärkeintä on opetella arvioimaan, kuinka paljon itse jaksaa syödä.

Kumpi siis olisi viisaampi tapa?

Otanko ensin lautasen aivan täyteen varmuuden vuoksi?

Vai otanko sopivan annoksen ja pyydän tarvittaessa lisää?

Aivan oikein: ensin voi ottaa vähän ja sitten voi hakea tarvittaessa lisää.

Jos ruoka on vierasta, sitä voi ottaa pienen maisteluannoksen. Uudesta ruoasta ei tarvitse heti pitää, mutta sitä kannattaa opetella maistamaan. Joskus uusi maku alkaa tuntua hyvältä vasta useamman maistamiskerran jälkeen.

Tällä viikolla harjoittelemme kouluruokailussa erityisesti kolmea asiaa:

1. Mietin ennen ruoan ottamista, kuinka nälkäinen olen.
2. Otan lautaselle sellaisen määrän, jonka uskon syöväni.
3. Haen lisää, jos olen vielä nälkäinen.

Sama koskee myös leipää. Otetaan ensin yksi pala ja lisää vasta sitten, jos se maistuu ja sille on tarvetta.

Hyvään kouluruokailuun kuuluu myös ruokarauha. Kun syömme kiirehtimättä ja annamme toisillemme rauhan, huomaamme paremmin, milloin olemme kylläisiä. Samalla muistamme kiittää niitä ihmisiä, jotka valmistavat ja tarjoilevat meille ruoan joka päivä.

Jokainen pois heitetty ruokamäärä voi tuntua pieneltä. Mutta kun koulussamme syö päivittäin yli sata ihmistä, pienistä määristä voi yhdessä syntyä paljon. Myös toisin päin: kun jokainen vähentää hävikkiä vähän, yhteinen vaikutus on suuri.

Tämän viikon haasteemme on siis:

Ota sen verran kuin syöt – ja lisää, jos tarvitset.

Kenenkään ei tarvitse onnistua täydellisesti joka päivä. Tärkeintä on pysähtyä miettimään omaa annosta ja yrittää toimia hieman viisaammin.

Ruoka on arvokasta. Pidetään yhdessä huolta siitä, että mahdollisimman vähän hyvää ruokaa päätyy roskiin.

Hyvää hävikitöntä viikkoa kaikille!