Sointuja, joissa ei ole vapaita kieliä, voidaan liikutella vapaasti pitkin kaulaa ja soinnun laatu pysyy silti samana (eli, duuri pysyy duurina, molli mollina, jne). Soinnun perussävel sen sijaan muuttuu.

Sointumuodot, joiden perussävel on E-kielellä

Tässä sointumuodossa perussävel löytyy E-kieleltä ja kyseessä on duurisointu. Eli soittamalla tuon soinnun mistä tahansa kitaran kaulalta saat duurisoinnun.
E-kielellä soiva sävel taas määrittää sen mikä duurisointu on kyseessä.

Sävelet E-kielellä:

Tabulatuuriin on merkitty sävelet E-kielellä. Jos siis sijoitat äskeisen soinnun 5. nauhaväliin, saat A-duurisoinnun, 8.nauhavälistä taas löytyy C ja F# asustaa 2. nauhavälissä.
Mollisointu, jonka perussävel on E-kielellä, soitetaan näin: 



Kuten varmaan huomastikin joillain sävelillä on kaksi nimeä. Se kumpaa käytetään riippuu kappaleen sävellajista, eli siitä mitä muita säveliä kappaleessa käytetään. 
7. nauhavälin B tai H onkin erikoisempi tapaus. 

B vai H?

Nuottien nimissä on kaksi erilaista järjestelmää. Saksalaisperäinen järjestelmä tuntee sävelen H, joka siis saadaan  esimerkiksi E-kielen 7. nauhavälistä tai soittamalla 2. kieli vapaana. Tässä järjestelmässä alennettu H on nimeltään B. Tätä tapaa on perinteisesti käytetty pohjoismaissakin.
Populaarimusiikissa taas käytetään enemmän amerikkalaisperäistä järjestelmää, jossa ei tunneta H-säveltä lainkaan, vaan samaa  säveltä kutsutaan nimellä B. B-sävel alentamalla taas saadaan Bb. Jossain määrin ärsyttäväksi tämän tekee se, että sävel nimeltä B löytyy molemmista järjestelmistä, mutta valitettavasti kyseessä on eri sävel. Saksalaisperäisessä järjestelmässä B löytyy E-kielen 7. nauhavälistä ja amerikkalaisperäisessä  6. nauhavälistä. 
Nuotinkirjoitusohjelmat eivät kunnolla ymmärrä sävelen H olemassaoloa, eli aikaa myöten tilanne saatta selkiytyä. Jotkut muusikot ovatkin väärinkäsitysten välttämiseksi ruvenneet puhumaan sävelistä H ja Bb. Niitä kun ei oikein voi tulkita vääriksi säveliksi.

Sointumuodot, joiden perussävel on B-kielellä

Sama ajatus toimii myös seuraavilla soinnuilla: 
Erona on se, että perussävel onkin B-kielellä.
Taaskin sointumuotoja voidaan siirrellä ympäri kaulaa ja soinnun tyyppi pysyy samana. Jos siis duurimuotoa siirretään niin, että B-kielellä  ollaan viidennessä nauhavälissä (E- ja G-kielellä neljännessä), saadaan E-duurisointu (E). Kun taas sointua siirretään niin, että B-kielen sävel on kahdeksannessa välissä saadaan G-duurisointu (G). 

Sävelet B-kielellä:
Sointumuodot, joiden perussävel on G-kielellä

Samalla ajatuksella toimivat myös seuraavat sointumuodot.

Nyt perussävel on G-kielellä, joten soinnun määrittää se sävel joka on G-kiellä. Jos siis Duurimuoto soitetaan niin että G-kielen sävel on yhdeksännessä nauhavölissä saadaan E-duuri (E). Soitettaessa mollimuoto niin että G-kielellä ollaan viidennessä välissä, saadaan C-mollisointu (Cm).

Sävelet G-kielellä:



Tässä hieman harjoituksia aiheesta: Yläsettiharjoituksia.pdf​