Koska barresoinnuissa ei käytetä lainkaan vapaita kieliä, voidaan niitä vapaasti siirrellä eri kohtiin kitaran kaulalla. Soinnun laatu pysyy aina samana riippumatta siitä mistä kohdasta kaulaa sointu soitetaan. Vain soinnun perussävel muuttuu.

Kun rakennamme E-duurista barresoinnun ja liikutamme sitä mihin tahansa kohtaan kaulaa, saadaan aina duurisointu. Se minkä duurisoinnun saamme riippu siitä missä kohdassa kaulaa olemme. E-duurisoinnussa perussävel on E-kielellä. Niinpä myös E-duurista  rakennetussa barresoinnussa perussävel on E-kielellä. Jos haluamme soittaa tällä sointumuodolla F-duurin, meidän täytyy siirtää sointua niin, että E-kieltä painetaan sävelen F-kohdalta. F löytyy E-kielen ensimmäisestä välistä, eli saamme F-duurisoinnun kun siirrämme soinnun 1. nauhaväliin. Jos taas haluamme Ab-duurin siirrämme soinnun 4. nauhaväliin,  koska sävel Ab on E-kielen 4. nauhavälissä.
Soinnun perussävel on merkitty sointulaatikoihin kirjaimella R, joka tulee englanninkielisestä sanasta root, eli juuri. Joskus puhutaankin juurisävelestä, mutta perussävel on terminä käytetympi.

Sävelet E-kielellä

Barre Em-soinnusta

Saman operaation voi tehdä periaatteessa mille tahansa avosoinnulle. 


Myös tässä sointumuodossa perussävel on E-kielellä, eli esimerkiksi F#m -sointu soitetaan samasta kohtaa kaulaa, kun F# -sointukin. Barre, eli etusormi on siis 2. nauhavälissä.

Sointumuodot, joiden perussävel on A-kielellä

Jatketaan samaan malliin ja rakennetaan Am -soinnusta barre.


Tällä kertaa soinnun perussävel on A-kielellä, eli A-kielen sävel ratkaisee sen, mikä sointu on kyseessä.






Sama periaate toimii myös soinnuilla A, E7 ja A7. 

Periaatteessa mistä tahansa soinnusta voi tehdä barren samalla menetelmällä. Sormet toki saattavat joidenkin sointujen kohdalla loppua kesken. Eli esim. C:stä, D:stä ja G:stä saa tehtyä barret. Kokeilemalla saatat huomata miksi ne eivät ole aivan yhtä suosittuja kuin edelliset.