Kitaran virittäminen
Virittäminen viritysmittarilla
Viritysmittareita on monenlaisia, mutta toimintaperiaate on kaikissa sama. Ne tunnistavat soivan sävelkorkeuden ja kertovat onko sävel vireessä. Yleensä mittareissa on viisari, joka näyttää ylöspäin kun sävel on vireessä. Alavireisen sävelen tapauksessa viisari on vasemmalle kallellaan ja ylävireisen tapauksessa oikealle. Erillisiä viritysmittareita myyvät musiikkiliikkeet. Lähialueen musiikkiliikkeet ovat Musikantti Seppälässä ja Soitin Jylhä Muuramessa.
Helpoimmalla pääsee puhelimeen ladattavan viritysmittariapin kanssa. Hyvä vaihtoehto on GuitarTuna -niminen appi, joka löytyy androidille
ja iOs -laitteille
.
Tässä vielä ohjeita GuitarTunan käyttöön:
Helpoimmalla pääsee puhelimeen ladattavan viritysmittariapin kanssa. Hyvä vaihtoehto on GuitarTuna -niminen appi, joka löytyy androidille
ja iOs -laitteille
.
Tässä vielä ohjeita GuitarTunan käyttöön:
Virittäminen korvakuulolta
Tyypillisimmät tavat virittää kitara korvakuulolta perustuvat siihen, että samat sävelet voidaan soittaa usealta kieleltä. Tutustutaan yhteen näistä tavoista.
Kitaran kaikki kielet voivat olla epävireessä. Niinpä joku kitaran kielistä pitäisi aluksi saada oikeaan vireeseen. Tämä tapahtuu vertaamalla sitä toiseen soittimeen, äänirautaan tms. Ääniraudasta saatava 440 hertsin sävel A, löytyy ohuen E-kielen viidennestä nauhavälistä.
Jos ei ole mitään mihin verrata, voi kitaran toki vain virittää niin, että kielten väliset suhteet ovat oikeat. Silloin jokainen kieli on saman verran ylä- tai alavireessä, jolloin kitaralla voi kuitenkin soittaa.
Seuraavassa viritystavassa ideana on se, että vertaamme avointa kieltä samaan säveleen viereisellä kielellä. Lähdetään liikkeelle siitä oletuksesta, että olemme saaneet ohuen E-kielen vireeseen.
Seuraavaksi viritämme B-kielen. Sävel E löytyy B-kieletä viidennestä nauhavälistä. Vertaamme siis B-kielen viidennen nauhavälin säveltä vapaaseen E-kieleen. Näiden pitäisi olla täsmälleen sama sävel. Ellei näin ole, viritetään B-kieltä, kunnes päästään samaan vireeseen.
Kun B-kieli on vireessä siirrytään virittämään G-kieltä. G- ja B-kielten ero on kitaran virityksen poikkeus. Sävel B löytyy nimittäin G-kielen neljännestä nauhavälistä. Kaikkien muiden vierekkäisten kielten ero on viisi nauhaväliä. Vertaamme siis G-kielen neljättä nauhaväliä vapaaseen B-kieleen ja viritämme G-kielen oikeaan vireeseen.
Kun G-kieli on vireessä siirrytään taas eteenpäin D-kielelle.
Sävel G löytyy siis D-kielen viidennestä nauhavälistä. Sama operaatio toistetaan vielä A- ja E-kielen kohdalla. Molemmissa painetaan viidennestä nauhavälistä ja verrataan sitä viereiseen vapaaseen kieleen.
Virityksen voi tehdä toisessakin järjestyksessä. Jos vaikkapa A-kieli on vireessä, voidaan ensin virittää paksu E-kieli kohdalleen ja siirtyä sitten virittämään D-kieltä. Muista kuitenkin mitkä kielet ovat jo vireessä. Varsinkin alussa tulee helposti virittäneeksi väärää kieltä. Eli jos A-kieli on jo vireessä ja viritetään D-kieltä, saattaa helposti käydä niin että ryhtyykin vahingossa kääntelemään A-kielen viritystappia A-kieltä. Siksi ainakin aluksi voi olla parasta pyrkiä tekemään viritys aina tietyssä järjestyksessä.
Kitaran kaikki kielet voivat olla epävireessä. Niinpä joku kitaran kielistä pitäisi aluksi saada oikeaan vireeseen. Tämä tapahtuu vertaamalla sitä toiseen soittimeen, äänirautaan tms. Ääniraudasta saatava 440 hertsin sävel A, löytyy ohuen E-kielen viidennestä nauhavälistä.
Jos ei ole mitään mihin verrata, voi kitaran toki vain virittää niin, että kielten väliset suhteet ovat oikeat. Silloin jokainen kieli on saman verran ylä- tai alavireessä, jolloin kitaralla voi kuitenkin soittaa.
Seuraavassa viritystavassa ideana on se, että vertaamme avointa kieltä samaan säveleen viereisellä kielellä. Lähdetään liikkeelle siitä oletuksesta, että olemme saaneet ohuen E-kielen vireeseen.
Seuraavaksi viritämme B-kielen. Sävel E löytyy B-kieletä viidennestä nauhavälistä. Vertaamme siis B-kielen viidennen nauhavälin säveltä vapaaseen E-kieleen. Näiden pitäisi olla täsmälleen sama sävel. Ellei näin ole, viritetään B-kieltä, kunnes päästään samaan vireeseen.
Kun B-kieli on vireessä siirrytään virittämään G-kieltä. G- ja B-kielten ero on kitaran virityksen poikkeus. Sävel B löytyy nimittäin G-kielen neljännestä nauhavälistä. Kaikkien muiden vierekkäisten kielten ero on viisi nauhaväliä. Vertaamme siis G-kielen neljättä nauhaväliä vapaaseen B-kieleen ja viritämme G-kielen oikeaan vireeseen.
Kun G-kieli on vireessä siirrytään taas eteenpäin D-kielelle.
Sävel G löytyy siis D-kielen viidennestä nauhavälistä. Sama operaatio toistetaan vielä A- ja E-kielen kohdalla. Molemmissa painetaan viidennestä nauhavälistä ja verrataan sitä viereiseen vapaaseen kieleen.
Virityksen voi tehdä toisessakin järjestyksessä. Jos vaikkapa A-kieli on vireessä, voidaan ensin virittää paksu E-kieli kohdalleen ja siirtyä sitten virittämään D-kieltä. Muista kuitenkin mitkä kielet ovat jo vireessä. Varsinkin alussa tulee helposti virittäneeksi väärää kieltä. Eli jos A-kieli on jo vireessä ja viritetään D-kieltä, saattaa helposti käydä niin että ryhtyykin vahingossa kääntelemään A-kielen viritystappia A-kieltä. Siksi ainakin aluksi voi olla parasta pyrkiä tekemään viritys aina tietyssä järjestyksessä.