Tekstejä kirjamessuilta 2023
Terveisiä kirjamessuilta!
Kirjamessujen liikkuviin sanataidepajoihin osallistui suuri joukko messuvieraita. Lämmin kiitos kaikille työpajan osallistujille ja työpajaa pitäneille kirjoittajaryhmä Must(e)en nuorille.
Tällä sivulla pääset lukemaan tekstejä, jotka ovat syntyneet työpajojen myötä. Etsi juuri se teksti, jonka valintoihin olet itse vaikuttanut tai tutustu kaikkiin. Lue ja ylläty!
Millaisen tekstin olisit itse kirjoittanut? Kirjoita oma teksti valitsemastasi kuvasta. Valitse ensin, mistä maisemaan liitetystä hahmosta, esineestä tai asiasta tekstisi alkaa ja mitä kohti se on menossa. Valitse myös, minkä asian parissa viipyilet tekstissäsi pitkään ja minkä ohitat nopeammin. Lue teksti kaverillesi ja anna hänen päätellä, minkä kuvan pohjalta olet tekstisi kirjoittanut.
Joulupukin päivä
1. tarina: Joulupukin päivä
Eräänä lumisena päivänä joulupukki oli työpajallaan Korvatunturilla. Joulu alkoi lähestymään ja lahjoja oli alettava valmistamaan pian.
Joulupukki oli tänään päättänyt ottaa työpajalle mukaan myös mäyräkoiransa Laikun. Laikku oli innoissaan uusista maisemista ja ei oikein tiennyt minne mennä, kun kaikkialla oli jotain uutta ja jännää. Joulupukilla oli kuitenkin tärkeää menoa ja hän joutui jättämään Laikun päiväksi luotetuimman tontun, Pentin huostaan.
Päivä meni Laikulla ja Pentillä oikein rattoisasti, kunnes yhtäkkiä tuli todella pimeää. Heistä tuntui, kuin aurinko olisi sammunut. Koko tonttujen konkkaronkka ja Laikku menivät ulos katsomaan mitä oli tekeillä.
Varjon muodosti valtava lohikäärme, joka liihotti ilmassa kotkan lailla. Lohikäärme laskeutui pian heidän eteensä uljaana. Hänellä olisi asiaa itse joulupukille. Vieläpä tärkeää sellaista. No ei siinä muu auttanut, kuin kutsua joulupukki paikalle.
Lohikäärme oli joulupukille erittäin vihainen, sillä hän ei ollut saanut lahjaansa viime jouluna. Loppujen lopuksi tuli ilmi, että lohikäärmeen lahjatoivekirje oli kadonnut postissa matkalla Korvatunturille.
Joulupukki lupasi lohikäärmeelle, että tämä saisi myös viime vuoden lahjan tänä jouluna. Näin lohikäärme pääsi iloisena liihottamaan takaisin kotiin ja joulupukkikin sain hymyn huulille.
Kun päivä oli vihdosta viimein pulkassa, joulupukki ja Laikku lähtivät iloisina tähtien valon saattelemina kotiin.
Tuomas, kirjoittajaryhmä Must(e)
2. Tarina: Kaukana Lapissa...
Kaukana Lapissa Joulupukki asui Suomen käsivarressa Haltin juurella (ei ihan juurella, mutta lähettyvillä kuitenkin). Hän oli joutunut muuttamaan pois koska hänen kotinsa paloi, koska lohikäärme oli yllättänyt veikkosen yöunilta...
Oli 23 joulukuuta. Oli tavallinen päivä. Joulupukki oli valmistautunut lähtöön syömällä 50 000 kiloa S-Marketin irtomakeisia, jotka maksoi 60 989e.“Voisin, vaikka ottaa pienet tirsat”, totesi Joulupukki. Joulupukki veti jalkaan Joulumuorin neulomat unisukat. Hän laittoi unimyssyn päähänsä ja veti peiton ylleen.
“Älä vielä nuku höpsö. Minulla on sinulle lahja”, Joulumuori sanoi. Paketti, joka oli Joulumuorin käsissä heilui vimmatusti ja piti outoa mekkalaa.
“Mitä…sinulla on?”
“Avaa se!”
Joulupukki otti paketin. Hän repi kääreen. Esiin tuli pahvilaatikko.
“Mitä…?”
Paketti ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi, ulvoi ja ulvoi.
“Äh, avaan sen." Hän avasi kannen. Paketista loikkasi esiin pieni söpö koira, jonka rotu oli mäyräkoira.
“Mennäänkö, Jekku, nukkumaan?” Joulupukki kysyi.
“Vufh!”
Joulupukki laittoi Jekun laatikkoon ja alkoi kuorsata. Samoin Muori.
3 tuntia myöhemmin
“Mikä ihme täällä käryää?” Pukki ihmetteli.
“TALO PALAA!!! PELASTAUTUKOON KEN VOI!” Pukki ja Muori juoksi suoraan takaovesta.
“Katso, muori, lohikäärme. Tämän vuoden joulu on aivan pilalla.
He juoksivat Halti-vuorelle Rovaniemeltä asti.
“Tässä on Rovaniemen ja Lapin raja”, Pukki sanoi.
Seuraavana päivänä
Kaukana Lapissa Joulupukki asui Suomen käsivarressa Haltin juurella (ei ihan juurella, mutta lähettyvillä kuitenkin). Hän oli joutunut muuttamaan pois, koska hänen kotinsa paloi, koska lohikäärme oli yllättänyt veikkosen yöunilta.
Onni, kirjoittajaryhmä Must(e)
Seikkailu taikametsässä
Keisari Esko Ludwig Ensimmäinen oli ristiretkellä taikametsässä. Hän käveli metsässä taistellen jättihämähäkkejä vastaan, ja vältellen petollisia aarnivalkeita…
Kunnes eräänä päivänä hän kohtasi velho Gandalfin. Gandalf oli kävelyllä metsässä tutkimassa sitä aivan kuten Esko Ludwig Ensimmäinenkin, joten kaksikko päätti lyöttäytyä yhteen. Ystävykset seikkailivat metsässä viikkoja ja kohtasivat monia vaaroja. Lopulta kuitenkin pimeässä kiiluva silmäpari, joka vaani metsän varjoissa, kukisti Eskon ja tämä kaatui Gandalfin jalkojen juureen.
Raivostuksissaan Gandalf päihitti pimeässä kiiluvan silmäparin taskulampun valolla. Hän valaisi koko metsän ja teki siitä iloisen paikan. Sen jälkeen Gandalf hautasi Esko Ludwig Ensimmäisen ja lähetti kruunun postissa Esko Ludwig Toiselle. Sitten Gandalf lähti metsästä ja eli elämänsä onnellisena alkuun asti.
Esko ja Mikael, kirjoittajaryhmä Must(e)
Teksti
Olipa kerran kivikasa joka istuskeli ison kiven päällä puron vieressä. Kivikasa oli ollut elottomana vuosia, kunnes velho tuli veneellään kivikasan ohi ja vahingossa herätti kivikasan hereille, kun hänen piti tehdä toista taikaa. Velholla ei ollut aikaa korjata virhettään, koska hän tippui veneineen vesiputouksesta alas.
Herättyään kivikasa lähti juoksentelemaan ympäri metsää. Hän löysi kaatuneen puun haljenneen kannon, teki siitä veneen ja lähti purjehtimaan sillä. Kun kivikasa oli purjehtimassa, häntä heitettiin tietokoneella. Kivikasa hajosi, mutta kasautui uudelleen. Kivikasasta tuli isompi ja eloisampi. Hän ei tarvinnut enään venettä, koska hän pystyi nyt juoksemaan kovaa. Hän näki kaukaisuudessa ison linnan pilvien päällä pinkillä taivaalla. Kivikasa alkoi juosta linnaa päin, matka sinne ei kestänyt kauan aikaa, kun kivikasa oli niin nopea.
Kun kivikasa pääsi linnan kohdalle, hän alkoi miettiä, miten ihmeessä hän pääsisi ylös linnaan. Sitten hänelle tuli loistava idea tehdä puista tikkaat. Kivikasa repi 100 isoa puuta ja kiinnitti ne kiinni toisiinsa pystysuuntaan linnan alapuolelle ja alkoi kiivetä puita pitkin linnaan. Kun hän astui linnaan sisälle, se oli ihan tyhjä, mutta kun kivikasa meni ihan ylimpään kerrokseen, hän näki siellä velhon. Sen saman velhon, joka oli herättänyt hänet henkiin. Velho tunnisti kivikasan heti ja ilahtui kun näki tämän. Velho sanoi odottaneensa kivikasaa.
Kivikasa oli ihmeissään. Hän kysyi: "Mistä sinä tunnet minut?”
“Eikö se ole ilmiselvää, et sinä aina ole hereillä ollut”, velho vastasi.
“Sinä siis herätit minut henkiin?” kivikasa kysyi ihmetellen.
“Kyllä, minun ei ollut tarkoitus tehdä sitä, mutta ei kai siitä ole mitään haittaakaan. Nyt kun olet täällä, et voi lähteäkään. Kukaan ei edes tiedä tämän paikan olemassaolosta paitsi minä ja nyt sinä.”
“Jään ilomielin tänne, minulla ei ole mitään kotia muutenkaan”, kivikasa sanoi.
Velhosta ja kivikasasta tuli läheisiä ystäviä ja kumpikaan niistä ei ollut enää yksinäinen.
Niilo, Kirjoittajaryhmä Must(e)
Hiljaisia askeleita
Siili heräsi jo aamunkoitteessa. Ei se yleensä herännyt ennen keskipäivää, ja varsinkin elokuun lämpimässä auringossa unet saattoivat venyä pitkään. Mutta tänään Siili heräsi kylmään tuuleen, joka puhalsi sen piikeihin. Kun se kömpi kärpässienen takaa se haistoi syksyn tulon ja tiesi, että sen pitäisi löytää talvipesä pian.
Siili lähti vaeltamaan omaan metsäänsä, jossa se oli asunut koko elämänsä. Siili liikkui ympäriinsä ja tutki lehtikasoja, sen pitäisi löytää täydellinen pesä talvea varten. Matkalla se oli varma näkevänsä pieniä punapukuisia tonttuja juoksentelemassa puiden juurakoiden ympärillä. Joulu tulee joka vuosi aikaisemmin, siili voivotteli. Mutta oli tontuista iloakin, yksi soitti kitaraa valtavan kuusen juurella ja toinen näytti keräävään kesän viimeisiä kukkia maasta.
Lopulta Siili päätyi pienelle aukiolle, jonka reunalla oli täydellinen lehtikasa. Se pitäisi siilin lämpimänä koko kylmän talven. Siili oli niin uppoutunut kasan tutkimiseen ja kantarellien keräämiseen, ettei se huomannut oranssiturkkista otusta metsän laidassa. Kun Siili kääntyi ympäri, se henkäisi kauhusta nähdessään ketun haistelevan maata aivan liian lähellä häntä. Siili käpertyi pieneksi palloksi ja toivoi ketun jatkavan matkaa pian.
Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Siili kuuli hiljaisia askeleita, silloin se uskalsi huokaista syvään ja vilkaista, jos kettu olisi jo lähtenyt. Kun kettua ei näkynyt, siili jatkoi puuhasteluaan talvipesänsä kanssa. Vain parin päivän päästä se saisi asettua lehtien alle, ja nukkua koko talven yli.
Eräs kirjoittajaryhmä Must(e)en jäsen
Tonttu oli toivonut jo pitkään, että jotain tapahtuisi hänen kotipihalleen, koska se oli niin tylsä. Eräänä päivänä tonttu oli tulossa kotiinsa lenkin jälkeen, mutta hänen kotinsa pihalle oli tullut monenlaisia olentoja ja kasveja. Ensimmäiseksi tonttu meni katsomaan sientä ja kysyi tältä: “Mitä minun pihalleni on käynyt?”
Mutta sieni ei vastannut.
Tonttu kuitenkin huomasi katollaan toisen tontun ja kysyi tältä saman kysymyksen. Toinen tonttu vastasi: ”Eräänä päivänä, niin outoa, tuulenpuuska muuttuu ja kaikki kukat pyyhkäistään pois. Ei jää muuta kuin tyhjää tilaa.”
Siitä ei ollut paljoa apua, mutta tonttu kiiti kuitenkin.
Pian kettu tuli paikalle ja sanoi auttavansa saamaan kotipihan takaisin samanlaiseksi kuin ennen. He saivat kotipihan takaisin. Molemmat tontut lähtivät pukin pajalle. Kukat ja sieni vetäytyivät maan sisälle takaisin. Ainoastaan siili, kettu ja tonttu jäivät syömään muffinsseja tontun kotiin, koska se oli teidän lempiruokaansa ja oli juhlan aika, koska he saivat tontun kotipihan siistiksi. Aina kaiken ei ole tarkoitus muuttua.
Olga, kirjoittajaryhmä Must(e)
Yhteisiä maisematarinoita
Eräänä jouluna, kun Joulupukki oli lentänyt yli talvisen metsän, hänen reestään putosi säkillinen leluja.
Yhden säkin sisään oli käpertynyt pikkuinen tonttu nukkumaan. Tonttu heräsi tupsahtaessaan hankeen ja tajusi kauhistuneena pudonneensa Joulupukin kyydistä. Hän nousi seisomaan ja huomasi olevansa pikkuisen metsämökin pihassa. Missään ei ollut ketään, lukuun ottamatta pihalla tepastelevaa harmaata kissaa.
Tonttu kaivon lyhdyn repustaan, sytytti sen, asetti sen hankeen ja lysähti sen vierelle itkemään. Mutta lyhdyn lämpö sai lumen sulamaan ja hangen alta paljastui jotain. Se oli kartta! Tonttu ponkaisi ylös ja nappasi kartan pikku kätösiinsä. Kartta oli Joulupukin oma henkilökohtainen kartta, johon oli merkitty kaikkien maailman kilttien lasten kodit.
Kartan alta löytyi myös avain. Kun hän kääntyi, hän huomasi lumen alta pilkottavan jotain. Hänen kiinnostuksensa heräsi ja hän ryhtyi kaivamaan lunta lapiollaan. Lumen alta löytyi arkku, johon avain sopi. Kun hän avasi arkun, taivaalle heijastui valomerkki.
Joulupukki huomasi valomerkin ja saapui poroineen paikalle. Hän auttoi tontun takaisin kyytiin ja huomasi tontun kädessä olevan kartan.
”Oho, tämäkin tippui kyydistä! Hyvä, kun löysit sen. Nyt voimme jatkaa lahjojen jakamista kilteille lapsille ja eläimille!” Joulupukki iloitsi. ”Hyvää joulua!”
Arobynn, Olivia, Pinja ja Siiri, Kirjoittajaryhmä Must(e)
----------------------------------------------------------------------------
Pieni elefantti istui mökissään ja katseli kukkaansa. Kukan terälehdet olivat valkoiset, sen varsi vihreä ja keskusta ihanan keltainen, elefantin lemppari.
Elefantti katseli kukkansa monta, monta minuuttia, kuvitellen kevättä ja sitä, kun uusia kukkia taas tulee. Hän huokaisi raskaasti, sitten vielä raskaammin, kun näki, miten kukkaa paleli. Elefantti kietoi kukan kauniisti huiviin, mutta se oli silti nuupahtanut.
”Kukkahan on yksinäinen!” Elefantti huudahti ja nousi seisomaan, ”Minä etsin sille ystäviä!”
Pieni elefantti meni arkulleen, jossa piti vaatteitaan ja otti piponsa, laittoi sen päähänsä, tunki villasukat jalkoihinsa ja lähti ulos.
Elefantti löysi nopeasti kissan, jolta hän kysyi mistä saada kukkia. Kissa vain naurahti. ”Et sinä mistään löydä kukkia näin keskellä talvea.”
Elefantti nyrpisti kärsäänsä ja lähti matkaan. Seuraavaksi hän törmäsi tonttuun, joka kolasi pihaa. Pieni elefantti kysyi tontulta saman kysymyksen ja tonttu vastasi. ”Et löydä niitä ellet kysy joulupukilta.”
Pieni elefantti kallisti päätään, jolloin hänen korvansa lopsahtivat toiselle puolelle. ”Joulupukilta?”
”Niin, niin.” Tonttu nyökytteli ja nojasi kolaansa. ”Joulupukki voi antaa sen sinulle joululahjaksi, jos olet ollut kiltti, totta kai.”
”Kyllä, olen ollut oikein kiltti!” Pieni elefantti sanoi ja lähti kotiin, kirjoittamaan joulupukille kirjettä.
Illalla pieni elefantti lähti lyhdyn kanssa matkaan. Hän löysi aluksi taskulampun lahjalaatikossa, jonka hän otti ja jatkoi matkaa. Seuraavaksi hän löysi kartan, se oli myös lahjalaatikossa ja se oli suunnattu pienelle elefantille.
Elefantti oli aivan riemuissaan saadessaan kartan.
Hän jatkoi matkaansa ja tapasi pienen kengurun.
”Hei! Tiedätkö minne minun pitää mennä?” Elefantti kysyi ja näytti karttaansa, jossa punainen risti oli merkittynä.
”Tästä eteenpäin 30 askelta, ja sitten vasemmalle 15 askelta.” Kenguru sanoi hetken mietinnän jälkeen.
”Voi kiitos!” Pieni elefantti huudahti ja lähti matkaan.
Hän juoksi ja juoksi kaikki askeelet: 30 eteenpäin, kääntyi vasenpaan ja juoksi 15 askelta lisää ja näki lumen seasta pilkottavan punaisen nauhan. Pieni elefantti meni lahjan luo ja luki mitä siinä luki.
’Oikein hyvää joulua, pieni elefantti.’
Elefantti avasi laatikon ja nauroi riemusta. Laatikossa oli kimppu punaisia ruusuja, juuri sellaisia, jotka kävisivät valkoisten kanssa. Elefantti nosti laatikon ylös kärsällään ja alkoi juosta kotiinsa, pieneen mökkiin, jossa hänen kukkaystävänsä odotteli häntä.
Heti kotiin päästyään, pieni elefantti laittoi kaikki kukat hienoimpaan maljakkoon jonka omisti ja katsoi kuinka ne alkoivat oikein kukoistamaan. Hän katseli niitä hymysuin koko päivän ja juuri ennen kuin meni nukkumaan.
”Hyvää yötä kukat.” Pieni elefantti sanoi ja haukotteli. Oli aivan kuin kukat olisivat kiittäneet ja vilkuttaneet.
Luka, Kirjoittajaryhmä Must(e)
Sattumarunoutta
Lauantaina
kissa kuoli
huudan
pica pica
lepositeet
selittämättömän hullaantuneet
tulenlieskat rinnassa
-----
Nakkikioski,
Homorakkaus.
-----
17
Pettymys.
-----
Kisselimiumiu!
Hupsis
Kissa kuoli.
-----
Tulenlieskat rinnassa,
vesi nousi yhtä nopeasti kuin tulva tunteita.
kyyneleet valuivat,
sen jälkeen oli enää hiljaista
-----
uuvuttavat äänet
jatkuva kaiku.
jokainen kävijä on varjo,
raha puhuu heidän äänillään.
ja minä vain tulin hakemaan hieman
joulutunnelmaa