Eräänä jouluna, kun Joulupukki oli lentänyt yli talvisen metsän, hänen reestään putosi säkillinen leluja.

Yhden säkin sisään oli käpertynyt pikkuinen tonttu nukkumaan. Tonttu heräsi tupsahtaessaan hankeen ja tajusi kauhistuneena pudonneensa Joulupukin kyydistä. Hän nousi seisomaan ja huomasi olevansa pikkuisen metsämökin pihassa. Missään ei ollut ketään, lukuun ottamatta pihalla tepastelevaa harmaata kissaa.

Tonttu kaivon lyhdyn repustaan, sytytti sen, asetti sen hankeen ja lysähti sen vierelle itkemään. Mutta lyhdyn lämpö sai lumen sulamaan ja hangen alta paljastui jotain. Se oli kartta! Tonttu ponkaisi ylös ja nappasi kartan pikku kätösiinsä. Kartta oli Joulupukin oma henkilökohtainen kartta, johon oli merkitty kaikkien maailman kilttien lasten kodit.

Kartan alta löytyi myös avain. Kun hän kääntyi, hän huomasi lumen alta pilkottavan jotain. Hänen kiinnostuksensa heräsi ja hän ryhtyi kaivamaan lunta lapiollaan. Lumen alta löytyi arkku, johon avain sopi. Kun hän avasi arkun, taivaalle heijastui valomerkki.

Joulupukki huomasi valomerkin ja saapui poroineen paikalle. Hän auttoi tontun takaisin kyytiin ja huomasi tontun kädessä olevan kartan.

”Oho, tämäkin tippui kyydistä! Hyvä, kun löysit sen. Nyt voimme jatkaa lahjojen jakamista kilteille lapsille ja eläimille!” Joulupukki iloitsi. ”Hyvää joulua!”


Arobynn, Olivia, Pinja ja Siiri, Kirjoittajaryhmä Must(e)


----------------------------------------------------------------------------

Pieni elefantti istui mökissään ja katseli kukkaansa. Kukan terälehdet olivat valkoiset, sen varsi vihreä ja keskusta ihanan keltainen, elefantin lemppari.

Elefantti katseli kukkansa monta, monta minuuttia, kuvitellen kevättä ja sitä, kun uusia kukkia taas tulee. Hän huokaisi raskaasti, sitten vielä raskaammin, kun näki, miten kukkaa paleli. Elefantti kietoi kukan kauniisti huiviin, mutta se oli silti nuupahtanut.

”Kukkahan on yksinäinen!” Elefantti huudahti ja nousi seisomaan, ”Minä etsin sille ystäviä!”

Pieni elefantti meni arkulleen, jossa piti vaatteitaan ja otti piponsa, laittoi sen päähänsä, tunki villasukat jalkoihinsa ja lähti ulos.

Elefantti löysi nopeasti kissan, jolta hän kysyi mistä saada kukkia. Kissa vain naurahti. ”Et sinä mistään löydä kukkia näin keskellä talvea.”

Elefantti nyrpisti kärsäänsä ja lähti matkaan. Seuraavaksi hän törmäsi tonttuun, joka kolasi pihaa. Pieni elefantti kysyi tontulta saman kysymyksen ja tonttu vastasi. ”Et löydä niitä ellet kysy joulupukilta.”

Pieni elefantti kallisti päätään, jolloin hänen korvansa lopsahtivat toiselle puolelle. ”Joulupukilta?”

”Niin, niin.” Tonttu nyökytteli ja nojasi kolaansa. ”Joulupukki voi antaa sen sinulle joululahjaksi, jos olet ollut kiltti, totta kai.”

”Kyllä, olen ollut oikein kiltti!” Pieni elefantti sanoi ja lähti kotiin, kirjoittamaan joulupukille kirjettä.

 

Illalla pieni elefantti lähti lyhdyn kanssa matkaan. Hän löysi aluksi taskulampun lahjalaatikossa, jonka hän otti ja jatkoi matkaa. Seuraavaksi hän löysi kartan, se oli myös lahjalaatikossa ja se oli suunnattu pienelle elefantille.

Elefantti oli aivan riemuissaan saadessaan kartan.

Hän jatkoi matkaansa ja tapasi pienen kengurun.

”Hei! Tiedätkö minne minun pitää mennä?” Elefantti kysyi ja näytti karttaansa, jossa punainen risti oli merkittynä.

”Tästä eteenpäin 30 askelta, ja sitten vasemmalle 15 askelta.” Kenguru sanoi hetken mietinnän jälkeen.

”Voi kiitos!” Pieni elefantti huudahti ja lähti matkaan.

Hän juoksi ja juoksi kaikki askeelet: 30 eteenpäin, kääntyi vasenpaan ja juoksi 15 askelta lisää ja näki lumen seasta pilkottavan punaisen nauhan. Pieni elefantti meni lahjan luo ja luki mitä siinä luki.

’Oikein hyvää joulua, pieni elefantti.’

Elefantti avasi laatikon ja nauroi riemusta. Laatikossa oli kimppu punaisia ruusuja, juuri sellaisia, jotka kävisivät valkoisten kanssa. Elefantti nosti laatikon ylös kärsällään ja alkoi juosta kotiinsa, pieneen mökkiin, jossa hänen kukkaystävänsä odotteli häntä.

Heti kotiin päästyään, pieni elefantti laittoi kaikki kukat hienoimpaan maljakkoon jonka omisti ja katsoi kuinka ne alkoivat oikein kukoistamaan. Hän katseli niitä hymysuin koko päivän ja juuri ennen kuin meni nukkumaan.

”Hyvää yötä kukat.” Pieni elefantti sanoi ja haukotteli. Oli aivan kuin kukat olisivat kiittäneet ja vilkuttaneet.

Luka, Kirjoittajaryhmä Must(e)