Siili heräsi jo aamunkoitteessa. Ei se yleensä herännyt ennen keskipäivää, ja varsinkin elokuun lämpimässä auringossa unet saattoivat venyä pitkään. Mutta tänään Siili heräsi kylmään tuuleen, joka puhalsi sen piikeihin. Kun se kömpi kärpässienen takaa se haistoi syksyn tulon ja tiesi, että sen pitäisi löytää talvipesä pian. 

Siili lähti vaeltamaan omaan metsäänsä, jossa se oli asunut koko elämänsä. Siili liikkui ympäriinsä ja tutki lehtikasoja, sen pitäisi löytää täydellinen pesä talvea varten. Matkalla se oli varma näkevänsä pieniä punapukuisia tonttuja juoksentelemassa puiden juurakoiden ympärillä. Joulu tulee joka vuosi aikaisemmin, siili voivotteli. Mutta oli tontuista iloakin, yksi soitti kitaraa valtavan kuusen juurella ja toinen näytti keräävään kesän viimeisiä kukkia maasta. 

Lopulta Siili päätyi pienelle aukiolle, jonka reunalla oli täydellinen lehtikasa. Se pitäisi siilin lämpimänä koko kylmän talven. Siili oli niin uppoutunut kasan tutkimiseen ja kantarellien keräämiseen, ettei se huomannut oranssiturkkista otusta metsän laidassa. Kun Siili kääntyi ympäri, se henkäisi kauhusta nähdessään ketun haistelevan maata aivan liian lähellä häntä. Siili käpertyi pieneksi palloksi ja toivoi ketun jatkavan matkaa pian. 

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Siili kuuli hiljaisia askeleita, silloin se uskalsi huokaista syvään ja vilkaista, jos kettu olisi jo lähtenyt. Kun kettua ei näkynyt, siili jatkoi puuhasteluaan talvipesänsä kanssa. Vain parin päivän päästä se saisi asettua lehtien alle, ja nukkua koko talven yli.

Eräs kirjoittajaryhmä Must(e)en jäsen

 

Tonttu oli toivonut jo pitkään, että jotain tapahtuisi hänen kotipihalleen, koska se oli niin tylsä. Eräänä päivänä tonttu oli tulossa kotiinsa lenkin jälkeen, mutta hänen kotinsa pihalle oli tullut monenlaisia olentoja ja kasveja. Ensimmäiseksi tonttu meni katsomaan sientä ja kysyi tältä: “Mitä minun pihalleni on käynyt?”
Mutta sieni ei vastannut.

Tonttu kuitenkin huomasi katollaan toisen tontun ja kysyi tältä saman kysymyksen. Toinen tonttu vastasi: ”Eräänä päivänä, niin outoa, tuulenpuuska muuttuu ja kaikki kukat pyyhkäistään pois. Ei jää muuta kuin tyhjää tilaa.”
Siitä ei ollut paljoa apua, mutta tonttu kiiti kuitenkin.

Pian kettu tuli paikalle ja sanoi auttavansa saamaan kotipihan takaisin samanlaiseksi kuin ennen. He saivat kotipihan takaisin. Molemmat tontut lähtivät pukin pajalle. Kukat ja sieni vetäytyivät maan sisälle takaisin. Ainoastaan siili, kettu ja tonttu jäivät syömään muffinsseja tontun kotiin, koska se oli teidän lempiruokaansa ja oli juhlan aika, koska he saivat tontun kotipihan siistiksi. Aina kaiken ei ole tarkoitus muuttua.

Olga, kirjoittajaryhmä Must(e)