Maantiede

HS -tiede

  • RSS-syöte http://www.hs.fi/rss/?osastot=tiede ei vastaa.

Tiede

Yle tiede

Tutkimus: Metsä elvyttää mielen tehokkaasti – sillä mitä siellä tekee, ei ole juuri merkitystä

Säännöllisesti luonnossa liikkuvat voivat mieleltään paremmin, sanoo ympäristöpsykologiasta tohtoriksi väitellyt Tytti Pasanen.

Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että luonnossa ulkoileminen muun muassa laskee sydämen sykettä ja verenpainetta. Fyysisten vaikutusten lisäksi luonnossa liikkuminen lievittää stressiä ja parantaa mielialaa.

Tuore kotimainen väitöstutkimus tukee aiempia havaintoja ja tarjoaa uutta tietoa jokapäiväisten luontokäyntien suhteesta mielialaan, elpymiseen ja hyvinvointiin.

Väitöstutkimuksen tehnyt Pasanen havaitsi, että luontoympäristöissä liikkumisella oli myönteinen yhteys sekä välittömiin arvioihin liikunnan jälkeisestä olotilasta että pidempikestoiseen hyvinvointiin.

Mielialaa ja hyvinvointia selvitettiin kyselytutkimuksella ja kenttäkokeilla, joissa osallistujat kävelivät 4–6 kilometriä kaupunkipuistossa tai metsämäisessä ympäristössä.

Mitä stressaantuneempi, sitä suurempi hyöty

Luonnossa liikkuminen sai osallistujissa aikaan muun muassa rauhoittumista, ajatusten kirkastumista ja mielialan muuttumista positiivisemmaksi.

Hyödyt olivat pienempiä niillä kyselytutkimukseen osallistuneilla, jotka liikkuivat sisätiloissa tai ulkona muualla kuin luontoympäristössä.

Tytti Pasanen kertoo, että silläkin on merkitystä, millä mielellä metsään lähtee.

– Kyselytutkimuksessa eniten hyötyä metsäkävelyistä kertoivat saaneensa ne, jotka halusivat lievittää stressiä. Sen sijaan ne, joiden motiivina oli saada olla yksin, raportoivat vähäisempää hyvinvointia.

Sammalkuusikko.Metsä on oiva paikka elvyttää mieltä, mutta kaupungissa puisto ajaa saman asian.Yle/ Risto Salovaara

Tutkimus selvitti myös sitä, voiko luonnossa kävelyn myönteisiä vaikutuksia tehostaa tekemällä rentoutumiseen ja elpymiseen tähtääviä harjoitteita.

Harjoitteiden tekemisellä ei ollut vaikutusta mielialaan, mutta harjoitteita tehneillä tarkkaavuus koheni hieman enemmän kuin muilla.

Tärkeintä on luontoon lähteminen

Yksi tutkimuksesta esiin noussut havainto oli se, että luontokävelyihin osallistuneiden mieliala koheni riippumatta siitä, millaisiin asioihin he kiinnittivät huomionsa.

– Luonnossa liikkuessa voi keskittyä jonkin asian tekemiseen, omiin ajatuksiinsa tai ympäristön tarkkailuun. Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla luonnossa, Pasanen sanoo.

Sillä, tapahtuiko liikkuminen metsässä vai kaupunkipuistossa ei ollut vaikutusta mielialan paranemiseen. Pasasen mukaan parhaat terveyshyödyt voikin saada yhdistämällä liikuntaharrastuksen ja luonnossa ulkoilemisen.

– Kaikki tietävät, että liikunta on tärkeää itselle ja mielelle. Jos samaa liikuntamuotoa on mahdollista harrastaa sisällä tai ulkona, suosittelen sisäliikunnan sijaan ainakin kokeilemaan ulkona liikkumista mahdollisimman usein.

Vaikuttaako luonnossa liikkuminen sinun hyvinvointiisi? Voit keskustella aiheesta 24.1. klo 23 asti.

Lue lisää:

“Kamera saa tarkkailemaan luontoa” – metsätubettaja Ali Leiniön retkeilyvideoita on katsottu lähes kolme miljoonaa kertaa

Luonto on tehokas stressin purkaja, jopa toimistossa – 15 minuuttia luontokuvaa ja -ääntä riittää mielialan kohenemiseen

Tutkimukset todistavat, että metsä on mahtava stressilääke: Laskee sydämen sykettä ja vähentää lihasjännitystä

( Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset)

Vuosikymmeniä museossa maannutta fossiilia tutkittiin uudelleen – nousiko skorpioni ensimmäisenä eläimenä maalle?

1980-luvulla Yhdysvalloissa Wisconsinissa löytynyt skorpionin fossiili on tuoreessa tutkimuksessa paljastunut maapallon evoluution merkkipaaluksi.

Tutkijat uskovat, että kyseinen 437 miljoonaa vuotta sitten elänyt Parioscorpio venator –skorpioni saattaa olla ensimmäinen eläin, joka hengitti ilmaa ja kykeni nousemaan maalle. Nykyskorpionien lailla sillä oli kaksi pihtiä sekä häntä, jonka päässä oli pistin. Skorpionit kuuluvat hämähäkkieläimiin.

Siitä ei ole tietoa, kuinka paljon eläin vietti ajastaan maalla ja kuinka paljon vedessä, sanoo paleontologi Andrew Wendruff Otterbeinin yliopistosta Ohiosta.

– Ne olivat kuitenkin samanlaisia kuin skorpionit nykyisinkin ja tekivät samoja asioita – mitä ilmeisemmin ne myös hengittivät ilmaa. Vaikkei sen elämästä maalla olekaan yksiselitteisiä todisteita, oli sillä kyky hengittää ja luultavaa on, että se liikkui myös maalla, Wendruff sanoo CNN:n haastattelussa.

Fossiilista mahdollisia keuhkoja tai kiduksia ei pystynyt näkemään, mutta skorpionin hengitykseen ja verenkiertoon liittyvien elinten samankaltaisuus molukkirapujen elinten kanssa viittaisi siihen, että molukkiravun laillla ne kykenivät viettämään aikaa myös kuivalla maalla.

Varhaisimmat eläimet elivät vedessä

Kaikki Parioscorpio venatoria varhaisemmat eläimet ovat eläneet vedessä. Tähän asti on kuviteltu, että ensimmäinen maalle noussut ja ilmaa hengittänyt eläin olisi ollut noin 16–17 miljoonaa vuotta myöhemmin elänyt kaksoisjalkainen.

KaksoisjalkainenKaksoisjalkaiset nousivat ensimmäisten joukossa maalle.AOP

Muuten maalla oli tuohon aikaan vain kasveja. Esimerkiksi kalat kiipesivät maalle paljon myöhemmin.

Nämä muinaiset skorpionit olivat vain runsaat kaksi senttiä pitkiä eli paljon lyhyempiä kuin esimerkiksi samoihin aikoihin merissä eläneet jopa lähes kaksimetriset meriskorpionit.

Nyt kiinnostusta herättäneet skorpionifossiilit viettivät viime vuosikymmenet Wisconsinin yliopiston geologian museossa, josta Wendruff oli poiminut ne tutkittavaksi väitöskirjaansa varten.

Tutkimus on julkaistu Scientific Reportsissa.

( Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset)

Tutkimus: Yskään liittyy sukurasite, eikä sen taustalta aina löydy muuta vaivaa – "Poikkeava yskäherkkyys on oma sairautensa"

Yskäherkkyys näyttää kulkevan suvussa, ilmenee Itä-Suomen yliopiston tutkimuksesta. Keuhkosairauksien professorin Heikki Koskelan mukaan perimä voi altistaa yskän pitkittymiselle esimerkiksi hengitystieinfektion jälkeen.

Myös lyhytkestoinen yskä oli kyselytutkimuksen mukaan yleisempää niillä henkilöillä, joiden suvussa esiintyy pitkittynyttä yskää. Tutkimukseen osallistui lähes 4 000 ihmistä Kuopiossa ja Jyväskylässä.

– Henkilö, jolla on perinnöllinen alttius, reagoi herkemmin esimerkiksi virusinfektioon yskällä. Sama virus ei välttämättä aiheuta yskää niille, joilla ei ole tätä sukurasitetta, Koskela havainnollistaa.

Seuraavaksi kannattaa Koskelan mukaan tutkia yskäherkkyyden geneettistä taustaa, mistä olisi hyötyä lääkehoidon kehittämisessä.

Aina krooniseen yskään ei löydy syytä

Pitkittyneestä, yli kolme viikkoa kestäneestä yskästä kärsii arviolta jopa yli puoli miljoonaa suomalaista. Yskä on myös tavallisin lääkärissäkäynnin syy.

Yleisyydestä huolimatta pitkittynyttä yskää on aiemmin tutkittu vain vähän, koska sitä on pidetty ainoastaan oireena jostakin muusta sairaudesta. Sen taustalla onkin monesti muu hoidettavissa oleva syy, kuten astma, närästys tai krooninen nuha.

Koskelan mukaan 20–30 prosentissa tapauksista muuta syytä ei kuitenkaan löydy, jolloin syynä voi hänen mielestään olla poikkeava yskäherkkyys.

– Mielestäni se on oma sairautensa, mutta sen hyväksyminen viralliseksi diagnoosiksi vaatii vielä lisätutkimuksia.

Itä-Suomen yliopiston keuhkosairauksien professori Heikki Koskela istuu työpöytänsä ääressä.Itä-Suomen yliopiston keuhkosairauksien professori Heikki Koskela tutkii muun muassa yskäherkkyyttä.Varpu Mäntymäki / Yle

Nykyisistä yskänlääkkeistä ei ole juuri apua pitkittyneeseen yskään. Koskelan mukaan poikkeavaan yskäherkkyyteen ollaan parhaillaan kehittämässä lääkkeitä, joita ei kuitenkaan nähdä apteekin hyllyillä vielä lähivuosina.

– Uuteen käsitteeseen, yskäherkkyysoireyhtymään liittyvä tutkimus on lisännyt ymmärrystä yskän syntymekanismeista. Sillä saralla on tehty tärkeitä löytöjä, ja siihen liittyen on odotettavissa ensimmäiset tehokkaat yskänlääkkeet, Koskela sanoo.

Lue myös:

Yskänlääkkeet eivät tehoa, koska yskästä tiedetään yllättävän vähän – suomalaistutkimus etsii ratkaisuja yleisen vaivan hoitoon

( Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset)

Suomalaistutkijat yllättyivät: humusjärvien bakteerit ja levät hajottavat muovia ja tekevät siitä hyödyllisiä rasvahappoja

Reilu vuosi sitten Jyväskylän yliopiston tutkija Sami Taipale päätti selvittää, mitä mikromuoveille tapahtuu vesistöissä.

Vastikään valmistuneen tutkimuksen tulokset hämmästyttivät häntä itseäänkin: mikrobit eivät vain hajottaneet mikromuoveja, vaan tuottivat niistä jopa omega-rasvahappoja.

Kun Taipale aloitti tutkimusta, hän perehtyi alan kirjallisuuteen. Kävi ilmi, että mikromuovien kohtalosta järvissä tiedetään hyvin vähän.

– Olen pitkään tutkinut humusjärviä, joissa on vaikeasti hajoavia yhdisteitä. Mietin, että mitä jos mikrobit voivat hajottaa myös mikromuovia, sanoo Taipale.

Tutkimusaineistoksi Taipale haki vettä Evon metsäalueen tummista humusjärvistä. Vertailun vuoksi hän otti vettä myös saman alueen kirkkaista vesistä.

Taipale hankki myös maailman yleisintä muovia, polyeteeniä. Muovi rikastettiin hiili-isotoopilla, jonka kulkua tutkijat pystyivät seuramaan kokeissansa. Isotooppianalyysi on herkin tunnettu menetelmä tällaiseen tutkimukseen.

Isotooppimuovilla höystetyt vedet pantiin kahdeksi kuukaudeksi ravistelijaan. Sen jälkeen tehtiin mittaukset.

Osoittautui, että mikrobit olivat todellakin hajottaneet mikromuovin hippusia.

– Tutkimukset näyttivät, että humusvesien mikrobit ottivat muovien hiiltä tehokkaammin käyttöön kuin kirkkaiden järvein mikrobit, sanoo Taipale.

Sami Taipale istuu työhuoneessaan.Yliopistonlehtori Sami Taipale on tutkinut vakaita isotooppeja 15 vuotta työkseen.Jarkko Riikonen / Yle

Tutkimuksen (Scientific Reports) tuomat tiedot luonnon mikrobien kyvyistä käsitellä mikromuovia yllättivät tutkijat. Mikrobiyhteisö ei vain hajottanut muovia, vaan käytti sitä muodostaakseen hyödyllisiä rasvahappoja eläinplanktonien käyttöön.

– Mikrobit ottavat mikromuoveista hiilen ja valmistavat siitä tarvitsemiaan rasvahappoja. Levät pystyivät prosessoimaan muovista peräisin olevasta hiilestä jopa omega3- ja omega6-rasvahappoja.

Luonto puhdistaa muovien myrkytkin

Jyväskylän yliopiston tutkimus osoitti myös, että mikrobit eivät ainoastaan hajottaneet mikromuovia, vaan myös poistivat muovista liukenevia haitallisia aineita.

– Luonnon mikrobit hajottavat tehokkaasti haittakemikaaleja. Ilman järviveden bakteereja levät kuolivat parissa päivässä jouduttuaan kosketuksiin mikromuovien pinnassa olevien kemikaalien kanssa, kertoo mikrobiologian professori Marja Tiirola Jyväskylän yliopistosta.

Mikrobien kyvystä hajottaa kemikaaleja on tiedetty jo aiemmin. Esimerkiksi meressä mikrobit pystyvät hävittämään öljyä (Verkkouutiset).

– Fossiiliset polttoaineethan ovat syntyneet ajan mittaan kovassa paineessa. Tämä on tavallaan sama prosessi, mutta päinvastoin: vapautetaan öljystä ja mikromuoveista hiili hyötykäyttöön, kertoo Taipale.

Ilmakuvassa jäinen Saimaa Savonlinnan pohjoispuolella.Luontoon irtoaa mikromuovia muun muassa pesussa vaatteista, auton renkaista ja kosmetiikasta.Jarkko Riikonen / Yle

Tuore tutkimus antoi lisäksi tärkeää tietoa vaikeasti hajoavien yhdisteiden hajoamisesta.

Humusjärvissä elää mikrobeja, jotka ovat erikoistuneet vaikeasti hajoavien yhdisteiden hajottamiseen. Humus on tunnetusti vaikeasti hajoava yhdiste. Kirkkaissa vesissä orgaaniset yhdisteet ovat helpommin hajoavia, eikä niissä ole samanlaista erikoistunutta mikrobistoa.

Tätä tietoa voidaan jatkossa hyödyntää muiden vaikeasti hajoavien yhdisteiden tutkimuksessa ja esimerkiksi jätevesien puhdistuksessa.

Merien ja muiden muovien kohtalo kiinnostaa

Nyt tutkittiin yhtä yleisimmistä muovilaaduista. Seuraavaksi aiotaan tutkia myös muita muoveja, kuten biohajoavia muoveja. Taipale haluaa myös selvittää, että päätyvätkö hyödylliset rasvahapot kaloista ruokalautasille.

Myös meren mikromuovit kiinnostavat tutkijaa – ensi kesänä aiotaan käynnistää tutkimus Itämeren mikromuoveista.

– Sama prosessi löytyy luultavimmin kaikista vesien ekosysteemeistä, mutta niiden hajoamisen nopeuseroissa voi olla suuria eroja.

Vaikka mikrobit mikromuovia hajottavatkin, prosessit ovat hitaita, ja mikroskooppisen hiukkasen hajottaminen vie humusjärvissäkin kymmeniä vuosia.

Jyväskylän yliopiston tutkimus herätti heti ilmestyttyään viime vuoden lopussa kansainvälistä kiinnostusta muun muassa Intiassa.

( Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset)

Salama osoitti paikan kivikauden mystiselle kivikehälle – tähden muotoinen kärventymä löytyi nykytekniikalla skottisaaren turvekerroksen alta

Skotlannin luoteisimmalla laidalla, Lewisin saarella Ulko-Hebridien saaristossa, seisoo useita kivikaudella rakennettuja kivikehiä. Ne ovat Englannissa sijaitsevan Stonehengen sukua.

Kuuluisin on Calanais eli Callanish, jonka vanhin vaihe on yli viiden vuosituhannen takaa. Se on Stonehengeä vanhempi.

Tonnien painoisia kiviä ei taatusti kuljeteltu ja kammettu pystyyn huvin vuoksi. Ponnistuksen tarkoitus on kuitenkin kadonnut kauan sitten sukupolvien muistista. Hypoteeseja on paljon, kuten Stonehengestäkin.

Joidenkin tutkijoiden mielestä rakennelmat olivat aurinko- tai kuukalentereita, toiset uskovat niiden kertovan tähtitaivaan tapahtumista. Jotkut pitävät niitä ennen kaikkea kuolleiden palvontapaikkoina.

Tuoreella tutkimuksella on nyt tarjota uutta ja yllättävää ainesta tulkinnoille. Calanaisin lähistöltä on löytynyt jälki rajusta salamaniskusta tai useista pienistä, jotka osuivat samaan kohtaan, ja jäljen ympärillä oli aikoinaan kivikehä.

Lewisin ja siihen kannaksella liittyvän Harrisin saarilta tunnetaan yli 15 kohdetta, joilla joko on tai päätellään olleen neoliittinen kivikehä.

Tähden muotoinen ja halkaisijaltaan noin 20-metrinen magneettinen poikkeavuus paljastui paksun turpeen alta tuulen pieksemästä rinteestä.

Paikalla on pystyssä enää yksittäinen kivipaasi. Geofyysisessä kartoituksessa kuitenkin ilmeni, että kiviä on ollut enemmän ja ne ovat muodostaneet ympyrän. Salaman jälki oli aivan sen keskellä.

Paikan nimi on tieteellisen kuivasti "kohde XI", Lewisin alkuperäiskielellä gaelilla Airigh na Beinne Bige, "tupa pienellä vuorella".

Selvä näyttö muinaisesta salamaniskusta on äärimmäisen harvinainen. On hyvin epätodennäköistä, että isku ja kivikehä olisivat sattumalta samassa paikassa, sanoo tutkimusprojektia johtava skotlantilaisen St Andrewsin yliopiston geofyysikko Richard Bates.

– Tämä on huikea näyttö siitä, että luonnonvoimilla oli läheinen yhteys saaren varhaisten maanviljelijäyhteisöjen arkeen ja uskomuksiin, Bates sanoo.

Viisi kuvaa sekä tekstiä englanniksija gaeliksi Calanaisin rakennusvaiheista.Calanaisin rakennusvaiheet on kuvattu alueelle pystytetyssä taulussa. Anniina Wallius / Yle

Uudet teknologiat antavat muutoinkin mahdollisuuden katsoa kivikehiä aivan uudesta näkökulmasta.

Tutkijat tekivät toisesta Calanaisin lähellä sijaitsevasta pitkälti tuhoutuneesta kohteesta 3D-mallin.

Osa Na Dromannanin kivistä on hautautunut turpeeseen, jota alkoi muodostua niiden päälle yli kolme vuosituhatta sitten. Osa makaa maassa pitkällään. Monet ovat katkenneet ilmeisesti kaatuessaan.

Nyt 15 kiven ulkokehästä ja viiden kiven sisäkehästä koostuva rakennelma on jälleen sijoillaan, virtuaalisesti.

– Kaikki voivat saada tuntuman tähän syrjäiseen paikkaan sellaisena kuin se oli vastarakennettuna, yli neljä vuosituhatta sitten, Bates sanoo virtuaalimallista.

Batesin mukaan tutkimusryhmä on vasta raapaissut pintaa mutta jo nyt on selvää, että turpeen alla on paljon löytämistä.

Ryhmä toivoo voivansa palata tänä vuonna Lewisiin kartoittamaan sekä maata että merialuetta Calanaisin lähellä. Merenpinnan nousun vuoksi muinaisuuden muistoja on voinut jäädä myös veden alle.

Lewisin saari Skotlannissa.Lewis on Ulko-Hebridien saariston pohjoisin ja suurin saari.Yle Uutisgrafiikka / Derrick Frilund

Calanaisia hallinnoivaa säätiötä johtava arkeologi Alison Sheridan on samaa mieltä siitä, että Calanaisia ympäröivissä kohteissa on vielä paljon selvitettävää.

– Tämä on tärkeä ensiaskel. Na Dromannanin mallinnus auttaa myös tutkimaan, oliko rakennelma linjassa astronomisten ilmiöiden kanssa, Sheridan sanoo.

Tästä videolinkistä avautuu vajaan minuutin virtuaalipatikointi Na Dromannanin ympärillä, ja kartoitustutkimus on vapaasti luettavissa Remote Sensing -lehdestä.

( Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset)