9. Maaseudun rauhassa
2. Alla on lainaus keskiaikaiselta aatelismieheltä. Lue lainaus ja pohdi miten keskiajan poliittinen hallintorakenne näkyy launauksessa.
”Rakastan iloista kevättä, joka tuo lehdet ja kukat; sekä lintujen iloista laulua, jotka lähettävät laulunsa soiden läpi metsien; ja iloisena katselen telttojen ja paviljonkien merta keskellä niittyä. Suuri on iloni kun näen ritarit ja panssaroidut hevoset kiitämässä taistelukentällä.
Ja katselen mielellään keräilijöitä ajamassa ihmisiä ja karjaa, ja heitä juoksemassa karkuun joukkojeni edellä. Se ilostuttaa minua nähdä sotilaideni juoksevan heidän perässään; ja se lämmittää sydäntäni nähdä suuria linnoja piiritettynä, muurit lyötynä ja hajotettuna, ja katsoa armeijaani joenrannalla leirissä, vallihaudan ympäröimänä paaluvarusteiden keskellä.
Myös ensimmäisenä taisteluun ryntäävä aatelinen aiheuttaa minussa riemua, hevosensa selässä, haarniskoituna ja pelottomana. Näin hän inspiroi miehiään rohkeuteen ja kunniaan. Ja kun taistelu alkaa, jokaisen miehen tulee olla valmiina seuraamaan herraansa ilolla, sillä kukaan mies ei ole arvokas, ennen kuin hän on iskenyt viholliseen monta iskua. Nuijat ja miekat, värikkäät kypärät sekä kilvet halki ja pois heitettyinä, nämä kaikki näkyvät taistelun alettua. Myös kuolleet vasallini, hevoset kuolleina ja haavoista villeinä. Ja kun herra liittyy taisteluun, älköön kukaan kunnon mies hyvästä suvusta ajatelko muuta kuin päiden halkomista ja käsien katkomista, sillä on parempi kuolla kuin elää tappiossa.
Kerron sinulle, etten löydä sellaista iloa syömisestä, juomisesta tai nukkumisesta, kuin mitä löydän ”hyökkäykseen!” -huudon kuulemisesta molemmin puolin, ja ratsastajattomien hevosten hirnunnasta pimeydessä. Sama tunne valtaa minut kun kuulen huudot ”apua, apua!”, ja näen arvokkaiden ja arvottomien miesten kaatuvan kuolleina maahan, katkenneiden peisten keskelle.
Nainen haluaa ritarillisen rakastajan, joka osaa käyttää miekkaa ja on antelias lahjoissaan, ja joka puhuu hyvin. Kuka tietää mitä hänen tulisi tehdä tai sanoa, sisällä ja ulkona saleistaan, kuten kuuluu hänen valtaansa. Hänen tulisi olla täynnä vieraanvaraisuutta, hyviä tapoja ja iloa. Neito joka makaa sellaisen rakastajan kanssa on vapaa kaikesta synnistä.”
-Bertran de Born (n.1140-1202), Heutefortin paroni