Havupuusellusta on tehty paperia, sanomalehtipaperia, vessapaperia ja kartonkia ainakin sadan vuoden ajan. Näiden perinteisten tuotteiden rinnalle on nyt kehitteillä valtava määrä uudenlaisia innovaatioita, joiden myötä suomalainen metsäteollisuus ja monet muut yritykset voivat jälleen valloittaa maailmaa. Yritykset panostavat suuresti tuotekehittelyyn ja tutkimukseen, sillä uudet keksinnöt voivat olla aivan mullistavia. Tunnettu, jo vanha esimerkki puumatriaalin hyödyntämisestä on suomalaiskeksintö ksylitoli, joka syntyy kun mikrobit käyttävät koivusta saatavaa koivusokeria. Ksylitolia käytetään laajasti makeutusaineena ehkäisemään hammasmätäbakteerien ja korvatulehdusbakteerien kasvua. Samoin havupuiden kuorien polyfenoleista voitaisiin kehittää monenlaisia tuotteita liimoista kosmetiikan säilöntäaineisiin.
Sellun valmistuksessa irrotetaan puusta puuaine eli ligniini, jota on myös alettu tutkia monien mahdollisuuksien materiaalina, sen oltua ennen lähinnä polttoainetta tehtaille. Stora Enso on jo ensimmäisenä yhtiönä alkanut tuottaa Sunilassa kraftligniiniä, jota voidaan hyödyntää liimana vanerin, viilun, levyjen ja eristeiden teossa.

Tekstiilikuitujen tuottaminen: öljy- ja puuvillapohjaiset tekstiilit, joita suurin osa maailmassa nykyisin käytettävistä on, ovat saastuttavia joko tuotantovaiheessa tai jätteinä. Puupohjainen tuotanto olisi paljon ympäristöystävällisempää, ja tekstiilit voisi aina lopulta kompostoida. MetsäGroup ja Stora Enso suurista metsäyhtiöistä tuottavat jo tekstiilikuitua kokeellisesti ja Aalto-yliopistossa kehitetty koivusta saatava Ioncell on jo testattu presidentin rouvan juhlamekossakin. Jyväskylässä Spinnova valmistaa kehräämällä sellukuitua tekstiilituotantoon yhteistyössä Marimekon kanssa. Spinnovan kuidusta tehty kangas voidaan käyttää aina uudelleen, kierrättää tai kompostoida.

Ioncell-sellua, kuitua ja lankaa Kansallismuseon näyttelyssä (kuva Sara Niini)


Monet suomalaiset start-up yritykset tähtäävät markkinoille ekologisilla muovin havupuusellusta tehtävillä korvikkeilla. Esimerkiksi espoolainen Welmu valmistaa sellusta kirkasta muovikalvon vertaista Woodly-käärettä esimerkiksi yrttien ja salaattien pakkauksiin, tai espoolainen Paptic, joka tekee paperin ja kankaan sekoituksen tapaista kasseihin ja laukkuihin sopivaa materiaalia. Tätä on jo saatu Paola Suhosen ja ranskalaisten tavaratalojen käyttöön, ja se on hyvin monikäyttöistä.

Suomen Akatemialla on menossa suuri tutkimusohjelma sellun ja ympäristöä säästävien biomateriaalien tutkimiseksi. Erityisen paljon tutkitaan ns. nanoselluloosaa, missä jo valmiiksi muutaman millimetrin pituiset sellukuidut pilkotaan nanometrien pituisiksi. Nanoselluloosageelin tuottaminen on paljon hankalampaa kuin perinteisen sellun, mutta se on osoittautunut soveliaaksi todella monenlaisiin sovelluksiin: kevyitä kalvoja, kääreitä, pakkauksia, antureita, sensoreita, ihovammojen hoitoon kalvoja, ihmissolujen kasvatusalustoja jne. Mahdollisuudet voivat olla melkein rajattomia. Esimerkiksi lääketieteellisiä sovelluksia on jo nyt kymmenittäin patentoitu suomalaisen UPM:n GrowDex-nanosellugeelistä, erityisesti solujen kasvatusmateriaalina. VTT on myös kehittänyt sellulangan, jolla voidaan poistaa jätevedestä kaloille haitallista estrogeenihormonia. Nanoselluloosaa tutkitaan jopa jätevesien mikromuovien poistamisen välineenä.

Muovista eroon pääseminen on tulevaisuudessa välttämätöntä, ja monet yritykset panostavat innovaatioihin jotka tähtäävät tähän. Esimerkiksi Kotkamills on tuonut markkinoille jo useita kartonkilaatuja, joissa ei enää ole muovia. Nämä ovat erityisesti kertakäyttöastioiden valmistuksessa tärkeitä, ja mikä vielä huomattavaa, muovin korvike elintarvikekartongeissa voidaan tulevaisuudessa tehdä sellun keiton sivuvirtana syntyvästä mustalipeästä, jolloin se on todella ekologinen tuote.