Paula Collinin artikkelin pohjalta ”Vihapuhe on vuosisatoja vanha ilmiö”. Artikkeli on luettavissa Yle Uutiset sivustolla ja se on julkaistu 30.9.2018.

Euroopan neuvoston suositteleman määritelmän mukaan

"Vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen.”

Suomessa Turun yliopiston Vihan pitkät jäljet -hanke selvitti millaisena vihapuhe historiassa ja nykypäivässä ilmenee. Samoin etsittiin keinoja, joilla voidaan ymmärtää vihapuhetta ja vähentää sitä. Toisaalta todettiin, että vihapuhetta on ollut olemassa vuosisatojen ajan, myös teemat ovat säilyneet samanlaisina.

Näin hankkeen tutkijatohtori Reima Välimäki avaa vihapuhetta ilmiönä:

-vihapuhe kumpuaa erilaisuudesta, ei välttämättä oikeista ongelmista

-vihapuhetta ei poisteta omia ennakkoluuloja poistamalla

-vihapuhe päättyy vasta kun siihen joko kyllästytään tai aihe vanhenee

-vihapuhe ei oikeasti pyri ratkaisuun, eikä sillä saavuteta ratkaisua, vaan pikemminkin sillä lujitetaan oman viiteryhmän identiteettiä

Ratkaisuja saattaa löytyä, jos väittelyä pystyy viemään keskustelun suuntaan. Keskustelukulttuuri vastaavasti voi kehittyä ja vihapuhe vähentyä, jos ihmiset ymmärtävät, mitä oikeasti on vihapuheen takana. Asioita voi opetella sietämään, vaikka kaikkea ei ole pakko suvaita.

Artikkelissa esitellään muun muassa keskiaikaisten kirjoitusten kansankiihottamiseen käytettyjä keinoja. Ne ovat samankaltaisia nykyaikana käytettyjen keinojen kanssa, kun puhutaan vieraista tai vihollisista. Myös maahanmuuttajia vastaan hyökkäävässä vihapuheessa levitetään vuosisadasta toiseen juorua, että ”ne tulevat tänne ja raiskaavat naiset”.

• Tarkoituksena on ennakkoluulojen voimistaminen. Vastapuolesta kerrotaan, että hän on yleisesti moraaliton, epähygieeninen, seksuaalisesti yliaktiivinen tai käyttäytyy eläimellisesti.
• Vihapuheen kohteena on yleensä vähemmistö: Keskiajalla muslimit, niin kuin nykyäänkin, välillä juutalaiset ja tummaihoiset. Muslimit puolestaan kohdistivat ja kohdistavat vihapuheensa kristittyihin.
• Keskiajalla suurin media oli saarnat. Kuuluisat julkiset saarnaajat vetivät toreille ja kirkkojen ympäristöön tuhansien ihmisten yleisön.
• Uskonsodissa 1600-luvun vihapuhe levisi painotekniikan kehittymisen ansiosta lentolehtisten avulla.
• Nykyisin vihapuhe leviää paljon nopeammin kuin satoja vuosia sitten. Sosiaalinen media on hyvä leviämisalusta keinoille, joita on käytetty vuosisadasta toiseen.

Välimäen mukaan jo myöhäisantiikista lähtien (v. 300-600) on käytetty yhtä kiistakirjoittamisen retorista muotoa, jolle on ominaista vastustajan aliarvioiminen ja oman aseman korostaminen. Tätä antiikinaikaista keinoa käytetään edelleen sosiaalisen median tietyissä väittelyissä:

• Jaotellaan ihmiset ryhmiin (suvakit/rasistit). Näin kyseenalaistetaan keskustelukumppanin oikeus puhua. ”Olet suvakki, et ymmärrä mitään. Olet rasisti, et ymmärrä mitään.” Silloin ei edes haluta ymmärtää.
• Leimataan keskustelukumppani poliittiseksi, aatteelliseksi tai epärationaaliseksi. Jopa osa toimittajista saattaa asettaa itsensä keskustelun yläpuolelle väittämällä olevansa keskitien kulkija ns. tolkun ihminen, mutta tekee kuitenkin provosoivia lausuntoja. Tämä on keino sanoa, että minä ymmärrän, mutta te muut ette.

Uutisen alussa on esimerkki keskiaikaisen vihapuheen ilmenemisestä vuonna 1395. Samalla se on esimerkki vihapuheesta, jota nykyään kokee joka kymmenes suomalainen. Ihminen, joka haluaa ajaa omaa asiaansa keinoja kaihtamatta, onnistuu siinä käyttämällä tiettyä kaavaa.

Vuonna 1395 käytetyt keinot olivat

• Toisten harhaoppisuuteen vetoaminen tekemällä ’tutkimus’ aiheesta
• Tutkimustiedon jakaminen mahdollisimman laajalle ja mahdollisimman vaikutusvaltaiselle yleisölle, joka jakaa sanomaa tehokkaasti eteenpäin
• Oman asian voimallinen erinomaisuuden korostaminen ja todistelu vastustettavaan asiaan verrattuna
• Suosion jakaminen ja palkinto niille, jotka kääntyvät halutulle kannalle
• Mahdollisimman jyrkkä asenne, jopa tuomio niille jotka vielä pysyttelevät kannassaan.

Artikkelin tekstin suora lainaus:

”Saksalainen inkvisiittori Petrus Zwicker käännyttää harhaoppisia takaisin katolisen kirkon huomaan. Käännytys sujuu hyvin, mutta Zwicker kokee, että seurakuntien kirkkoherrat ja kaupunkien porvarit eivät ymmärrä, miten suuri uhka valdesilaiset harhaoppiset ovat kirkolle ja koko yhteiskunnalle.

Todellisuudessa uhkaa ei ole, mutta Zwicker aloittaa suuren mediakampanjan. Hän kirjoittaa papistolle tutkielman valdesilaisten opista ja siitä, kuinka sen virheet pitäisi kumota. Ruhtinaille hän lähettää manifestin harhaoppisten vaaroista. Katuville harhaoppisille hän julistaa armoa ja ymmärrystä, uppiniskaisille ankarinta mahdollista tuomiota.

Seurakuntien papit kuljettavat viestiä eteenpäin saarnoissaan. Zwicker onnistuu, ja hänen kirjoituksensa saavat suuren suosion vuosikymmeniksi eteenpäin”.