Emmi Itäranta on luonut dystopisen kuvan tulevaisuuden maailmasta kirjassaan Teemestarin kirja (2012). Itärannan kirja kertoo tulevaisuudesta ilman puhdasta vettä ja siitä, kuinka ihmiset joutuvat ponnistelemaan pysyäkseen hengissä vain vähäisen veden varassa. Kirjassa tulee esiin monenlaisia arvoja, jotka kuitenkin nähdään eri tavalla jokaisen sosiaalisen aseman mukaan. Kirja luo pelottavan kuvan tulevaisuudesta ja ilmastonmuutoksen seurauksista. Lohtuna kirjasta löytyy kuitenkin se, kuinka ajatusmaailmat säilyvät samankaltaisina nykyiseen aikaan verrattuna.

Ei tarvitse matkata tulevaisuuteen nähdäkseen kirjassa esitettyjä ihmisille merkityksellisiä asioita ja arvoja. Vaikka maailmantilanne kuvataan kaoottisena, jotkut asiat ovat pysyneet täysin samoina nykypäivästä. Kirjassa esitettyjä arvoja ovat esimerkiksi rauha, rakkaus, läheiset, terveys ja rikkaus. Tosin kirjassa raha on korvattu vedellä, sillä Itärannan kirjoittamassa tarinassa vesi toimii maksun välineenä muiden tarkoituksiensa lisäksi. Eri hahmojen avulla esitetään kääntöpuolia näille arvoille.

Kirjan päähenkilö on 17-vuotias Noria Kaitio. Noria elää tavallisiin kansalaisiin nähden etuoikeutetussa asemassa, mutta ei kuitenkaan tahdo pimittää omia oikeuksiaan muilta kyläläisiltä. Norian arvoista tärkeimpänä esiintyy tasa-arvo. Noria on teemestari ja täten seuraa isänsä jalanjälkiä urallaan. Tarinan vanhoissa etikettiteksteissä lukee: “Älköön nainen kävelkö teemestarin polkua, ellei ole valmis luopumaan naisen elämästä.” Naisten asema on siis tässä tulevaisuudenkuvassakin edelleen miesten asemaa alhaisempi. Protagonisti pyrkii muuttamaan tätä ajattelutapaa. Hän yrittää osoittaa oman arvonsa ja taitavuutensa, välittämättä negatiivisista mielipiteistä.

Osakseen myös valta nousee korokkeelle tarinassa. Kirjassa esiintyvät sotilaat pitävät itseään muita korkeammassa asemassa ja pyrkivät kauas tasa-arvosta. Sotilaat vaalivat itselleen valtaa pelottelemalla muita. Heillä on oikeus vahtia muiden kansalaisten veden käyttöä ja sääntörikkeiden yhteydessä kiduttaa ja tappaa ishmisiä. Kirjan sosiaalinen ympäristö on siis lähes samanlainen kuin nykypäivän yhteiskunta. Osa ihmisistä on korkeammassa asemassa kuin muut ja he tekevät kaikkensa, etteivät menetä valtaansa. Osa ihmisistä taistelee huonompiosaisten tai oman asemansa puolesta, kun taas jotkut ovat tottuneet tappiolle jäämiseen.

Keskustelussa Norian ja erään sotilaan välillä nousee esiin se, miten eri asemassa elävät ihmiset näkevät oman asemansa maailmassa. Noria näkee oman elämänsä merkityksekkäänä tulevaisuutta kohden ja pyrkii jättämään itsestään jäljen tulevaan. Tosin taas sotilas elää elämäänsä vain omaksi parhaakseen välittämättä muista ihmisistä. Eri asemassa elävien ihmisten maailmankuvat ovat siis rakentuneet eri asioiden ympärille.

Molemmat näkemykset liittyvät siihen, kestääkö maapallo vielä jatkossakin ihmisten sille asettamaa taakkaa. Kirjan tarinassa harvoilla ihmisillä on kirjoja menneiltä ajoilta, eli nykypäivästä. Yhdestä kirjasta Noria kuitenkin löysi tekstin, jossa kerrotaan mitä kaikkea maapallo ja yhteiskunta on jo joutunut kokemaan: “Se oli kertomus tuhosta ja raunioista, valtameristä, jotka kurkottivat mannerten keskustoja. Miljoonista ihmisistä, jotka pakenivat kodeistaan, sodista, joita käytiin sulavien jäiden alta paljastuneista polttoaineresursseista. Ihmisistä, jotka haavoittivat maailmaansa, kunnes menettivät sen.” Kirjan henkilöt elävät kuitenkin epätietoisuudessa siitä, mitä ennen heidän aikaansa on tapahtunut.

Kaikkia kirjan henkilöitä yhdistää yksi asia, vesi. Nykypäivänä vesi on suurelle osalle ihmisiä itsestäänselvyys. Tässä tarinassa kaikki arvostavat sitä ja pitävät sitä elämän lähtökohtana ja loppuna. Noria kirjoittaa: “Kuolema on veden liittolainen, eikä niistä kumpaakaan voi erottaa meistä, sillä meidät on tehty veden muuttuvaisuudesta ja kuoleman läheisyydestä. Vesi ei kuulu meille vaan me kuulumme vedelle.” Kaikki ovat veden orjia ja tekevät mitä tahansa saadakseen sitä ja selvitäkseen hengissä. Protagonistilla on enemmän vettä käytössään, kuin lähes kellään muulla tarinan henkilöllä. Hän jakaa omaisuuttaan muille, mieluummin kuin jättää muut kärsimään.

Kirjassa tuodaan siis monesta eri näkökulmasta esille eri arvoja ja miten ne ovat joko säilyneet ennallaan tai muovautuneet maailman muutoksen mukana. Ihmisten arvomaailmat määräytyvät pitkälti sosiaalisten statusten mukaan, jotka ovat syntyneet, jotta ihmiset selviytyvät tässä muovatuneessa maailmassa. Nykyisessä Suomessa tällaista hierarkkista asetelmaa ei löydy kuitenkaan niin selvästi, mutta samoja arvoja löytyy paljonkin.