Lillukka on läheistä sukua vadelmalle, mesimarjalle ja hillalle. Kaikki nämä, lillukka mukaan lukien, ovat maukkaita marjoja.

Lillukan marjoja ei kuitenkaan moni syötäväksi poimi. Yksi syy voi olla, että kasvia ei tunnisteta. Toisaalta lillukan marjat olisivat varsin työläitä poimittavia, sillä marjovat yksilöt saattavat olla harvassa, eikä yhdessä versossa kovin runsaasti poimittavaa ole.

Lillukka on yleinen ruoho lehdoissa ja tuoreilla kankailla. Myös tienpientareilla ja niityillä sitä näkee usein. Lillukan lehdet ovat kolmilehdykkäiset, kuten mesimarjalla ja vaikka metsämansikalla. Lillukan lehdet ovat näiden lajien lehtiä hiukan isommat, terävämmät ja toiseen kertaan sahalaitaiset.

Toisin kuin mesimarja, lillukka lisääntyy pääasiassa suvuttomasti kasvattamalla karheita, hennon harvapiikkisiä rönsyjä. Noita rönsyjä, lillukanvarsia, saattaa yhdessä yksilössä olla kymmeniä metrejä.