Kataja on yleensä pensasmaiseksi jäävä havupuu. Eteläisessä Suomessa tavataan myös puumaisia pylväskatajia, mutta ne ovat selvästi pensasmaista katajaa harvinaisempia. Katajan neulaset ovat lyhyemmät kuin esimerkiksi männyllä, ja ne sijaitsevat oksissa kolmittain. Tällä ominaisuudellaan se eroaa kuusesta, jonka neulaset ovat yksittäin, sekä männystä, jolla ne ovat pareittain. Katajan käpy on marjamainen, kypsyessään siniseksi muuttuva.

Kataja on valokasvi. Luonnostaan sitä kasvaa kuivilla kangasmetsillä, kallioilla ja metsänreunoilla. Ihmistoiminta luo aukkoisuutta, mikä on hyödyttänyt katajaa. Niinpä sitä kasvaa myös lehdoissa ja tuoreissa kangasmetsissä, joihin on tullut riittävän valoisia paikkoja.

Teiden varret ja hakkuuaukeat ovat myös yleisiä kasvupaikkoja. Jos kataja kasvaa suolla, se merkitsee, että suo on kalkkipitoinen letto. Kataja saattaa elää hyvin pitkään, jopa useita satoja vuosia.

Katajan levinneisyysalue kattaa koko maan. Pohjoisessa Suomessa vallitseva lapinkataja on katajan pienempi, lyhytneulasinen alalaji.