Valkolakin valo

Kun katson teitä, nuoret, loisteessa toukokuun, iloitsen minäkin. Saitte urakkanne loppuun ja painatte päähänne valkoisen lakin. Riemuitse sinäkin!

Se ei ole vain pala kangasta, lippa tai merkki, se on todiste siitä: teissä on tulevaisuus ja esimerkki. Te urakoitte, luitte ja valvoitte yöt, nyt valmiina ovat ne nuoruuden työt.

Olen kulkenut polkua teitä jo pidempään, nähnyt myrskyt ja tyynet, oppinut elämää. Siksi suokaa, jos hetkeksi viereenne vielä jään, ja muutama neuvon evääksi teille jaan:

Älkää kiirehtikö maailmaa valmiiksi sekunnissa.

Sallikaa itsenne etsiä, erehtyä ja luoda, ja matkan varrella elämästä iloa juoda. Menestys ei ole vain titteleitä tai rahaa, vaan sydämen sivistystä, joka torjuu pahaa.

Pitäkää huolta toisistanne ja itsestänne.

 Se on suurin viisaus, minkä koskaan voin teille antaa. Kun maailma vaatii ja tahti on luja, muistakaa: elämä on usein mutkainen kuja, eikä kukaan meistä selviä täällä yksin — on kauneinta kulkea elämää käsityksin.

Uskokaa itseenne, uteliaisuuteen ja työhön, mutta luottakaa myös aamuun, kun astutte yöhön. Te olette valmiit, te osaatte ja pystytte, vaikka välillä polulla hetkeksi eksytte.

Nostakaa malja, naurakaa ja iloitkaa tästä, teidän upeasta, alkavasta elämästä. Onnea matkaan, nuoret ylioppilaat – teidän käsissänne ovat tulevat maat.

-Matti Virtala-