Mekaanisen aaltoliikkeen tavoin sähkömagneettinen aaltoliike heijastuu rajapinnoista. Heijastumislain mukaan rajapintaan saapuvan ja siitä heijastuvan aaltoliikkeen suuntakulmat ovat yhtä suuret.

 

Heijastumislain mukaan [[$ \alpha = \beta $]]​.

Valo heijastuu peilimäisistä pinnoista. Peilipinta on hyvin tasainen ja samassa suunnassa tulevat valonsäteet heijastuvat yhdensuuntaisina. Jos pinnassa on epätasaisuuksia, noudattavat valonsäteet edelleen heijastuslakia, mutta heijastus tapahtuu eri suuntiin. Valo siroaa osuessaan pintaan. Tällainen tilanne on esimerkiksi auringon paistaessa vaaleaan kankaaseen. Kangas näyttää kirkkaalta, kun siihen kohdistunutta valoa siroaa kankaasta katsojan silmiin.

Valon sironnalla tarkoitetaan yleisesti sen kulkusuunnan muuttumista ilman, että säteilyn aallonpituus muuttuu. Heijastuminen on siis siroamisen erikoistapaus. Sironnassa valo hajaantuu eri suuntiin ja valon intensiteetti heikkenee. Tunnettu esimerkki ilmiöstä on auringon valon siroaminen ilmakehässä (ilman molekyyleistä). Ilmakehä muuttaa eniten sinisen aallonpituuden kulkusuuntaa. Punainen valo pääsee siis kulkemaan pääasiassa suoraan, mutta sininen siroaa ilman molekyyleistä eri suuntiin. Näin ollen niistä taivaan suunnista, joissa aurinko ei ole, tulee sironnutta sinistä auringon valoa. Samasta syystä auringonnousu ja -lasku näyttävät punaiselta: matalalta paistaessaan auringon valo kulkee ilmakehässä pitkän matkan, jolloin sininen valo on sironnut muualle. Katsoja havaitsee eniten punaista, vähiten siroavaa valoa.