Syklotroni on hiukkaskiihdytin, jossa hiukkaset liikkuvat spiraalin muotoista rataa. Laitteen kehittänyt Ernest Lawrence sai työstään Nobelin fysiikan palkinnon vuonna 1939. Syklotroni koostuu kahdesta puoliympyrän muotoisesta (D) lohkosta ja niiden välisestä sähkökentästä. Kaavakuva Lawrencen syklotronista on esitetty alla. Sähköisesti varattujen hiukkasten liike kiihtyy lohkojen välisessä sähkökentässä. D-lohkossa vaikuttaa liikkeelle kohtisuora magneettikenttä, joka saa hiukkaset ympyräradalle. Puoliympyrän jälkeen hiukkaset saapuvat jälleen sähkökenttään, jonka suunta on vaihtunut päinvastaiseksi. Useiden kierrosten jälkeen hiukkasten radan säde ja nopeus ovat suurimmillaan, jolloin ne ohjataan ulos syklotronista.

1. Määritä, kuinka suuri magneettivuon tiheys vaadittiin Lawrencen vuoden 1939 syklotronissa, jossa protonien energia ja radan säde olivat suurimmillaan 2,6 ⋅​ ​10^-12 J ja 76 cm. Syklotroni on kuvassa oikealla.
2. Laske a-kohdan syklotronin lohkojen välisen kiihdyttävän sähkökentän taajuus. Perustele, miksi taajuus voitiin pitää vakiona koko kiihdytyksen ajan.