Liikkuen luovaksi (luovuuden ja innovaatioiden koulu)
Korvaus demolta 14.3.2024
Kiinnostuin aiheesta luovuuden ja innovaatioiden koulu ja katsoin videon kinesteettisestä kielenoppimisesta. Aihe oli itselle mielenkiintoinen, sillä opiskelen pääaineenaan ruotsia. Artikkeli oli YLE:n ja se oli julkaistu 2010 vuonna, eli oli aika vanha. Videossa puhuttiin siitä, miten eri ihmiset oppivat eri tavoilla ja oppimistyylejä on paljon. Huomasin, miten artikkelissa oli vanhentunutta tietoa siitä, että jokaiselle löytyisi oma paras tyyli, millä oppisi parhaita. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että oppimistyylit kertoisivat lähinnä vain sen, millä tavalla tykkää opiskella, mutta ei sitä, miten oppiminen olisi tehokasta. Onkin hyvä osata käyttää näitä kaikkia erilaisia oppimistyylejä sekaisin.
Oli mielenkiintoista nähdä ja kuulla, miten ruotsin kieltä voitaisiin opetella liikkeen avulla. Videolla tehtiin erilaisia asentoja ja näihin saatiin ohjeet ruotsin kielellä. Kommunikatiivinen kielenopetus ja nimenomaan suullisen kielitaidon oppiminen on nykypäivänä tärkeää, ja olikin hienoa nähdä, miten kieltä käytettiin paljon ja erilaisissa spontaaneissa tilanneissa. Videolla sanottiin, miten liikkeen kautta ihminen avautuu eri tavalla ja luo uudenlaisen mahdollisuuden oppimistilanteelle. Tämä oli mielestäni tärkeä havainto, ja laajemman kielenoppimisen kannalta olisikin tärkeää, että kielenopetuksessakin uskallettaisiin lähteä luokkahuoneesta ja kieltä uskallettaisiin käyttää muutenkin kuin vain istualteen, tehtäviin vastatessa.
Videolla mainitaan myös, miten ruotsin kielen ja liikunnan yhdistäminen oli lisänneet oppilaiden välistä verbaalista ja nonverbaalista vuorovaikutusta. Vuorovaikutusosaaminen onkin yksi tulevaisuuden taidoista, ja olikin kiva kuulla, miten tämmöinen vapaampi tapa oppia lisäksi myös vuorovaikutusta oppilaiden välillä, kun he olivat katsoneet toisiaan, naureskelleet, auttaneet toisia ja kuunnelleet ja vastaanneet toisilleen. Tämä tukee myös aikaisemmin mainittua väitettä, miten liikkeen kautta ihminen avautuu eri tavalla. Opettaja mainitsikin videolla, miten oppilaat jotka ovat aikaisemmin olleet hiljaa, avautuivat tämän kaltaisessa tehtävässä eri tavalla. Olen itse sitä mieltä, että liikunnan tuominen myös kieltenopetukseen on ehdottomasti kokeilemisen arvoista, vaikkakin tuo myös haasteita.
En usko, että hirveän monelle tulee ensimmäisenä mieleen yhdistää kielenoppiminen ja liike. Tämä herättääkin ajatuksia siitä, miten luokanopettajalta vaaditaan yhä enemmän luovuutta ja paneutumista asioihin, kuten tässä erilaisiin tapoihin opettaa. Voisi ajatella, että liikettä voisi myös tuoda pienin annoksin alkuun, ja kun tämä alkaa sujumaan, voisi sitä lisätä halutessaan ja jos sen kaltainen tapa toimii. Tässä on myös tärkeää, miten opettaja täytyy tuntea luokka ja pohtia miten tämä tyyli toimii juuri tässä luokassa.
Kiinnostuin aiheesta luovuuden ja innovaatioiden koulu ja katsoin videon kinesteettisestä kielenoppimisesta. Aihe oli itselle mielenkiintoinen, sillä opiskelen pääaineenaan ruotsia. Artikkeli oli YLE:n ja se oli julkaistu 2010 vuonna, eli oli aika vanha. Videossa puhuttiin siitä, miten eri ihmiset oppivat eri tavoilla ja oppimistyylejä on paljon. Huomasin, miten artikkelissa oli vanhentunutta tietoa siitä, että jokaiselle löytyisi oma paras tyyli, millä oppisi parhaita. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että oppimistyylit kertoisivat lähinnä vain sen, millä tavalla tykkää opiskella, mutta ei sitä, miten oppiminen olisi tehokasta. Onkin hyvä osata käyttää näitä kaikkia erilaisia oppimistyylejä sekaisin.
Oli mielenkiintoista nähdä ja kuulla, miten ruotsin kieltä voitaisiin opetella liikkeen avulla. Videolla tehtiin erilaisia asentoja ja näihin saatiin ohjeet ruotsin kielellä. Kommunikatiivinen kielenopetus ja nimenomaan suullisen kielitaidon oppiminen on nykypäivänä tärkeää, ja olikin hienoa nähdä, miten kieltä käytettiin paljon ja erilaisissa spontaaneissa tilanneissa. Videolla sanottiin, miten liikkeen kautta ihminen avautuu eri tavalla ja luo uudenlaisen mahdollisuuden oppimistilanteelle. Tämä oli mielestäni tärkeä havainto, ja laajemman kielenoppimisen kannalta olisikin tärkeää, että kielenopetuksessakin uskallettaisiin lähteä luokkahuoneesta ja kieltä uskallettaisiin käyttää muutenkin kuin vain istualteen, tehtäviin vastatessa.
Videolla mainitaan myös, miten ruotsin kielen ja liikunnan yhdistäminen oli lisänneet oppilaiden välistä verbaalista ja nonverbaalista vuorovaikutusta. Vuorovaikutusosaaminen onkin yksi tulevaisuuden taidoista, ja olikin kiva kuulla, miten tämmöinen vapaampi tapa oppia lisäksi myös vuorovaikutusta oppilaiden välillä, kun he olivat katsoneet toisiaan, naureskelleet, auttaneet toisia ja kuunnelleet ja vastaanneet toisilleen. Tämä tukee myös aikaisemmin mainittua väitettä, miten liikkeen kautta ihminen avautuu eri tavalla. Opettaja mainitsikin videolla, miten oppilaat jotka ovat aikaisemmin olleet hiljaa, avautuivat tämän kaltaisessa tehtävässä eri tavalla. Olen itse sitä mieltä, että liikunnan tuominen myös kieltenopetukseen on ehdottomasti kokeilemisen arvoista, vaikkakin tuo myös haasteita.
En usko, että hirveän monelle tulee ensimmäisenä mieleen yhdistää kielenoppiminen ja liike. Tämä herättääkin ajatuksia siitä, miten luokanopettajalta vaaditaan yhä enemmän luovuutta ja paneutumista asioihin, kuten tässä erilaisiin tapoihin opettaa. Voisi ajatella, että liikettä voisi myös tuoda pienin annoksin alkuun, ja kun tämä alkaa sujumaan, voisi sitä lisätä halutessaan ja jos sen kaltainen tapa toimii. Tässä on myös tärkeää, miten opettaja täytyy tuntea luokka ja pohtia miten tämä tyyli toimii juuri tässä luokassa.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.