Olen aiemmissa harjoitteluissani alkanut pohtimaan työrauhan merkitystä. Joillekin esimerkiksi äänet ja liikkuvat asiat/muiden toiminta voivat olla keskittymistä vaikeuttavia asioita, eikä tällöin oppiminen mahdollistu tasavertaisesti kaikille, jos näihin ei puututa tai keksitä ratkaisuja.

Ensimmäinen tavoitteeni on siis työrauhan tukeminen omalla toiminnallani. Tavoitteenani on seurantatunneilla tarkkailla, millaisissa tilanteissa työrauhassa näkyy muutoksia ja millaiset asiat saattavat lisätä rauhattomuutta luokassa.

Toteutuminen:
Harjoitteluluokkani oli yleisellä tasolla hyvin tehtäväorientoitunut ja siellä oli monia yksilöitä, jotka osasivat jäsentää ajatuksiaan sekä halusivat osallistua vuorovaikutukselliseen toimintaan. Työrauhan tukeminen tämän ryhmän kanssa painottui selkeästi tiettyjen yksilöiden huomion ohjaamiseen haluttuun toimintaan, kun heillä oli itsellä mielessään jotakin mielenkiintoisempaa oheistoimintaa. Tämän suhteen minulla on vielä harjoiteltavaa tiettyjen raamien asettamisessa: milloin keskeytetään tai puututaan epätoivottuun käyttäytymiseen, milloin on hedelmällisempää ohjata oppilaan huomio takaisin toivottuun käyttäytymiseen ja kuinka pitää yllä myönteisen innostavaa oppimisen ilmapiiriä, vaikka jonkun/joidenkin oppilaiden huomio meinaa karata oheistoimintaan. 
Huomasin, että luokkahuoneopetuksessa minulla itselläni on suurempi kynnys pyytää oppilas syrjään keskustelemaan omasta toiminnastaan verrattuna liikunnan opetukseen, jotka toteutuvat yleensä avoimemmassa ympäristössä. Huomasin myös, että toistuva epätoivottuun käyttäytymiseen tarttuminen ei ole pitkällä tähtäimellä kannattavaa, minkä vuoksi aion jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota myönteisen toiminnan huomaamiseen ja sitä kautta toiminnan ohjaamiseen.


Toinen tavoitteeni liittyy oppilaantuntemukseen. Minusta on tärkeää osoittaa kiinnostusta oppilaita kohtaan, kohdata heidät yksilöinä sekä antaa huomiota jokaiselle. Tavoitteenani on tähän liittyen antaa huomiotani mahdollisimman tasavertaisesti oppilaille, pyrkien tutustumaan ja osoittamaan, että jokaisen ajatukset ovat yhtä tärkeitä.

Toteutuminen:
- Oppituntien alussa oli systemaattisen helppoa kohdata jokainen oppilas tervehtien nimeltä ja kysyen jokin pieni kysymys päivän alusta/välitunnista/vireystilasta. Siitä tuli itsellekin tunne, että yhteyden luominen on aloitettu ja tällä madallutettu kynnystä niin oppilaalle kuin itsellekin ottaa myöhemminkin kontaktia toiseen. Kokeilin joinakin kertoina vain tervehtiä ilman nimen mainitsemista ja ainakin itselle siitä jäi hieman etäisempi fiilis. Nimi on kuitenkin hyvin vahva itseen ja omaan identiteettiin liitetty asia, joten aion jatkossakin käyttää oppilaiden nimiä aina heitä puhutellessani. Oppilaiden omassa kommunikaatiossa oli luonnollisesti eroavaisuuksia ja toiset ottivat hyvinkin herkästi kontaktia minuun, myös oma-aloitteisesti, parin oppilaan taas jääden niin, etteivät he kertaakaan ottaneet minuun kontaktia omasta aloitteestaan kuluneiden 8 oppitunnin aikana. Koen, että oppitunnin aikana oppilaiden työskentelyn seuraaminen ja jokaisen työskentelystä kysyminen henkilökohtaisesti auttoi minua tutustumaan oppilaisiin, heidän persoonaansa ja oppimistapoihinsa yllättävänkin paljon. Pari oppilasta jäi mieleeni hieman etäisempänä, mutta sekin on luonnollista. Koen kuitenkin, että sain kuulla jokaisen oppilaan ajatuksia erilaisissa oppimisympäristöissä. Tässä koen erityisen tärkeäksi, että panostan "väliin jäävän porukan" ajatuksien kysymisestä sekä annan työskentelystä spesifiä palautetta. Toinen ajatukseni liittyy sellaisiin oppilaisiin, joiden keskittyminen tai huomio toisinaan herpaantuu oheistoimintaan, jotta heidän kanssaan löytäisi sopivan tasapainon juurikin myönteisen palautteen ja toimivien käytänteiden löytymiseen sekä heidän mielenkiinnon kohteidensa linkittämiseen oppimiseen. Kuten myös kaikkien muidenkin kohdalla :)