Sukupuolittunut koulu
https://docplayer.fi/37925707-Pipot-tiedon-tiella-sukupuolihuomioita-opettajankoulutuksessa.html
Artikkelissa kerrotaan monenlaisista koulumaailman sukupuoliin liittyvistä stereotypioista. Aihe on erittäin ajankohtainen ja niin uutismedioissa kuin sosiaalisessakin mediassa käydään jatkuvaa keskustelua sukupuolista, niiden määritelmistä ja kuka saa olla mitäkin.
Itsekkin tunnistan monenlaisia sukupuoleen liittyviä käyttäytmismalleja omilta peruskouluajoiltani. Pojilta siedettiin enemmän rauhatonta käytöstä ja monesti huonoa käytöstä kommentoitiin sanoilla "pojat on poikia". Sen sijaan tyttöjen kuului tunnilla istua ja kuunnella ja huonosta käytöksestä pääsit puhutteluun tai tiukasti käskettiin olemaan hiljaa. Poikaoppilaan kiusatessa tyttöoppilasta vastaus on "rakkaudesta se hevonenkin potkii", eikä asiaan suhtauduttu sen vaatimalla vakavuudella. Pojilta ei odotettu hyvää suoriutumista tai käyttäytymistä, joten jo hiljaa istuminen tunnilla oli vihreän Wilma-merkinnän arvoinen. Kun stereotypioita pidettiin yllä, ei oppilaille annettu edes mahdollisuutta käyttäytyä toisin, kun oletusarvona oli huono tai hyvä käytös. Näin stereotypioista tulee totta.
Tulevaisuuteen ja omaan opettajanuraani katsoessa toivoisin yhteiskunnassa käytävän keskustelun olevan siinä pisteessä, että edellä mainituista malleista ja stereotypioista on päästy eroon. Jokaisen oppilaan kohtaaminen yksilönä sukupuolesta riippumatta on tärkeää oppilaan oman identiteetin kehitykselle ja oppimiselle ja stereotypioiden vahvistaminen on vahingollista. Opinnoissani en ole huomannut samanlaista oppilaiden sukupuolittamista, ja harjoittelussakin kaikkia oppilaita kohdellaan samalla tavalla luokanopettajan toimesta.
Artikkelissa kerrotaan monenlaisista koulumaailman sukupuoliin liittyvistä stereotypioista. Aihe on erittäin ajankohtainen ja niin uutismedioissa kuin sosiaalisessakin mediassa käydään jatkuvaa keskustelua sukupuolista, niiden määritelmistä ja kuka saa olla mitäkin.
Itsekkin tunnistan monenlaisia sukupuoleen liittyviä käyttäytmismalleja omilta peruskouluajoiltani. Pojilta siedettiin enemmän rauhatonta käytöstä ja monesti huonoa käytöstä kommentoitiin sanoilla "pojat on poikia". Sen sijaan tyttöjen kuului tunnilla istua ja kuunnella ja huonosta käytöksestä pääsit puhutteluun tai tiukasti käskettiin olemaan hiljaa. Poikaoppilaan kiusatessa tyttöoppilasta vastaus on "rakkaudesta se hevonenkin potkii", eikä asiaan suhtauduttu sen vaatimalla vakavuudella. Pojilta ei odotettu hyvää suoriutumista tai käyttäytymistä, joten jo hiljaa istuminen tunnilla oli vihreän Wilma-merkinnän arvoinen. Kun stereotypioita pidettiin yllä, ei oppilaille annettu edes mahdollisuutta käyttäytyä toisin, kun oletusarvona oli huono tai hyvä käytös. Näin stereotypioista tulee totta.
Tulevaisuuteen ja omaan opettajanuraani katsoessa toivoisin yhteiskunnassa käytävän keskustelun olevan siinä pisteessä, että edellä mainituista malleista ja stereotypioista on päästy eroon. Jokaisen oppilaan kohtaaminen yksilönä sukupuolesta riippumatta on tärkeää oppilaan oman identiteetin kehitykselle ja oppimiselle ja stereotypioiden vahvistaminen on vahingollista. Opinnoissani en ole huomannut samanlaista oppilaiden sukupuolittamista, ja harjoittelussakin kaikkia oppilaita kohdellaan samalla tavalla luokanopettajan toimesta.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.