Luettavaa

Kyösti Värri: Pitkä matematiikka edelleen suosittu lukiossa (Kaleva 23.4.2016)

Anna Kilposen kolumnin (Kaleva 18.4.) otsikko oli Mielikuvien koulupolitiikkaa. Sama on tullut kuluvalla viikolla mieleen muutenkin.

Viikolla on kiinnitetty huomiota matematiikan, fysiikan ja kemian hakijamäärien laskuun yliopistoissa. Huoli on aiheellinen ja asiaan on syystäkin paneuduttava.

Huolestuttavalle kehitykselle on löydetty useita syitä ikäluokkien pienenemisestä alkaen. Lisäksi syiksi on väitetty sellaisiakin, joiden totuuspohja on kovin ohut. Useita vuosia jatkunutta kehitystä on selitetty muun muassa yliopistojen ensikertalaiskiintiöillä, vaikka niitä käytetään yleisesti vasta tänä vuonna.

Yle on haastatellut oululaistutkijoita ja uutisoinut (20.4.), että yhä useampi lukiolainen valitsee lukiossa pitkän matematiikan sijasta lyhyen. Tuolle käsitykselle on vaikea löytää perusteita tilastoista.

Pitkän ja lyhyen matematiikan välinen suhde on säilynyt suhteellisen vakaana 2000-luvulla. Kun vuonna 2001 lukion oppimäärän suorittaneista pitkän matematiikan opiskeli 40,2 %, oli vastaava osuus 41,0 % vuonna 2015.

Pitkän matematiikan osuus on ollut yli 40 % koko 2000-luvun ajan. Eri vuosien välillä on luonnollisesti vaihtelua, mutta mistään johdonmukaisesta tai dramaattisesta muutoksesta ei voida puhua.

On kovin rohkeata väittää lyhyen matematiikan suosion kasvaneen pitkän matematiikan kustannuksella. Näin ei näytä olevan.

Pohjois-Pohjanmaalla pitkää matematiikkaa opiskellaan koko maan keskiarvoa yleisemmin. Jopa enemmistö lukion vuonna 2015 Oulussa suorittaneista oli pitkän matematiikan opiskelleita.

Sen sijaan on totta, että lukion pitkän matematiikan opiskelleiden määrä on laskenut. Näin on tosin myös lyhyen matematiikan osalta. Syynä on kokonaisopiskelijamäärien lasku, eivät opiskelijoiden tekemät valinnat lukiossa.

Aihe on nostattanut myös erikoisia kommentteja, joissa valinnaisuutta lukiossa pidetään uhkana. Todellisuudessa kuitenkin lukion pakollisten kurssien kokonaismäärä on lisääntynyt 2000-luvulla.

Koulutuksen kehittäminen vaatii jatkuvaa työtä. Ensi syksynä voimaan astuvissa lukion opetussuunnitelmissa matematiikan ensimmäinen kurssi on yhteinen sekä pitkän että lyhyen matematiikan opiskelijoille. Sillä pyritään edelleen rohkaisemaan opiskelijoita pitkän matematiikan valitsemiseen.

Kyösti Värri

puheenjohtaja

Pro Lukio ry

Julkaistu 23.4.2016:

Kaleva Lukijalta

- - - - - - - - - -

Kirjoituksen taustalla oleva tilastoaineisto:

Lukion oppimäärän eri vuosina suorittaneet opiskelemansa matematiikan oppimäärän mukaan

2001

2003

2005

2007

2009

2011

2013

2015

Pitkä

13 832

14 221

13 246

13 014

13 228

12 726

12 162

12 006

Lyhyt

20 590

20 144

19 702

19 060

18 122

18 025

18 069

17 246

Yht.

34 422

34 365

32 948

32 074

31 350

30 751

30 231

29 252

Pitkä (%)

40,2

41,4

40,2

40,6

42,2

41,4

40,2

41,0

Lyhyt (%)

59,8

58,6

59,8

59,4

57,8

58,6

59,8

59,0

Lähde: Opetushallitus

Liitteet:

Kaleva Lukijalta Matematiikka lukiossa 160423.pdf

Jorma Kauppinen & Kyösti Värri: Yleissivistyksen ajatus ei saa jäädä menneisyyteen (10.4.2016)

Yleissivistys elää ajassa

Lukiokoulutuksen kehittäminen ja sen tulevaisuus ovat nousseet keskusteluun erityisesti sen jälkeen, kun opetus- ja kulttuuriministeriö laittoi hakuun lukion tuntijakokeilun helmikuun lopussa. On tärkeää, että lukiosta ja sen kehittämisestä keskustellaan. Tarvitaan keskustelua, kehittämistä ja kokeiluja.

Lukiokoulutuksessa on meneillään parhaillaan opetussuunnitelmauudistus ja myös ylioppilastutkinnon sähköistyminen on käynnissä. Samalla koulutuksen kehittäjien tulisi pystyä katsomaan jo eteenpäin seuraaviin uudistuksiin.

Lukiokeskustelu johtaa Suomessa automaattisesti keskusteluun yleissivistyksestä. Kaikki ovat samaa mieltä, että yleissivistyksen tuottaminen on lukion perustehtävä. On kuitenkin hyvinkin erilaisia käsityksiä siitä, mitä yleissivistys oikein on.

Keskustelu urautuu hyvin nopeasti keskusteluun siitä, että juuri nykyisessä lukion tuntijaossa olevat oppiaineet ja niiden tuottamat tiedot ja taidot ovat yleissivistystä. Tällöin helposti unohtuu, että yleissivistyksen käsite elää ajassa ja muuttuu sekä yhteiskunnan, työelämän että opiskelijoiden tarpeiden ja toiveiden mukaisesti.

Esimerkiksi klassisten kielten asema lukiossa on muuttunut ajan kuluessa, samoin englannin ylivalta on korvannut saksan aseman ensimmäisenä vieraana kielenä. Vanha linjajako on muuttunut vapaammaksi valinnaksi opiskelijoille.

Erilaiset koulujärjestelmät ovat nähneet yleissivistyksen jo pitkään eri tavoin. Tämä on helppo havaita vertailtaessa esimerkiksi suomalaista monioppiaineista lukiota tai vastaavaa brittiläistä koulua.

Meillä Suomessakin toimii tällä hetkellä useita IB-järjestelmän mukaisia lukioita, joiden oppiaineiden määrä on erilainen kuin suomalaisen yleislukion. Samoin erityisen tehtävän lukion statuksen saaneiden lukioiden opiskelijoilla on vapaammat mahdollisuudet opinnoissaan. Kukaan tuskin voi pitää kummankaan niistä suorittaneita ylioppilaita ei-yleissivistyneinä?

Nuorisoasteen koulutuskokeilussa mukana olleissa lukioissa 1990-luvulla pakollisia oppiaineita oli vähimmillään neljä, kun niitä tällä hetkellä on 18. Esimerkki kertoo paljon: jos yleissivistys riippuisi oppiaineiden pakollisuuden määrästä, tulisi nykylukiolaisten yleissivistyksen kai olla vähintään nelinkertainen?

Tieto- ja viestintäteknologisen vallankumouksen myötä tieto on tullut yhä helpommin ja nopeammin saavutettavaksi kaikille. Koulu ei enää olekaan ainoa paikka löytää tietoa. Siksi oppilaitosten tehtäväksi on tullut yhä enemmän laaja-alaisempien, geneeristen taitojen ja valmiuksien antaminen, samalla turvaten eri tieteen- ja taiteenalojen keskeistä tietosisältöä. Tähän suuntaan Suomessakin on siirrytty pienin askelin aikaisemmin, mutta erityisesti nyt meneillään olevissa opetussuunnitelmauudistuksissa.

Professori Jaakko Hintikka on sanonut, että yleissivistyksessä ei ole kyse siitä, mitä pitäisi lukea tai opiskella, vaan tiedoista ja taidoista, joita ihminen nyky-yhteiskunnassa tarvitsee. Yleissivistys on hänen mukaansa ennen kaikkea tiedon soveltamista ongelmatilanteissa. Koska tietoa on tarjolla loputtomasti, tärkeintä on esittää oikeita kysymyksiä.

On erinomaista, että koulutus- ja lukioasiat herättävät tunteita ja keskustelua. Meistä opetusalalla toimivina tuntuu myös hyvältä, että juuri nykylukiota tunnutaan pitävän parhaana mahdollisena. Toivottavasti käsitys ei ole historiaton.

2000-luvulla lukion tuntijaon uudistaminen on kariutunut aina väittelyyn oppiaineiden pakollisuudesta osana lukion yleissivistävää tehtävää. Kuvaavaa on ollut, että sekä vuoden 1993 että 2002 tuntijakopäätöksissä on lisätty uusia pakollisia oppiaineita.

Kun yleissivistys ei näytä olevan suoraan riippuvainen lukion oppiaineiden määrästä tai pakollisuuden määrästä, olisi hyvä, jos keskustelussa yleissivistyksestä päästäisiin eteenpäin. Voisiko ajatuksia tulla jo siitä, miten toisistaan eroavat lukiokoulutusratkaisut ovat eri aikoina onnistuneet perustehtävässään, yleissivistyksen tuottamisessa?

Arvokasta voisi myös olla, mikäli rohkeus tänä päivänäkin riittäisi uusien asioiden kokeiluun ja niiden kokemuksista syntyvään keskusteluun. Muuten on riskinä, että keskustelu yleissivistyksestä ja lukiokoulutuksesta ei juuri etene.

Jorma Kauppinen
johtaja
Opetushallitus

Kyösti Värri
puheenjohtaja
Pro Lukio ry

Julkaistu 10.4.2016: Aamulehti Näkökulma


Kyösti Värri 13.4.2016: Lukiot eivät ole säästyneet leikkauksilta (HS Mielipide)

Lukiot eivät ole säästyneet leikkauksilta

Jukka Söderdahl kirjoitti (HS Mielipide 11.4.), että lukiokoulutuksen rahoituksesta ei leikata. Rajut leikkaukset lukiokoulutuksen rahoitukseen ovat kuitenkin olleet etupainotteisia.

Rahoituksen perustana olevaa opiskelijakohtaista yksikköhintaa leikattiin nimittäin 1 048,52 eurolla vuosina 2013–2016. Lukiokoulutuksen keskimääräinen yksikköhinta vuonna 2016 on enää 6 122,06 euroa opiskelijaa kohden. Vastaavasti edullisimman mutta toimintaperiaatteiltaan ja kustannusrakenteeltaan vertailtavan ammatillisen peruskoulutuksen koulutusalan, eli yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan, yksikköhinta on yli 25 prosenttia suurempi (7 674,24 euroa).

Lukiokoulutus ei ole säästynyt leikkauksilta. Lukioihin on päinvastoin kohdistunut rajuja leikkauksia. Asiantuntijat ja päättäjät myöntävätkin, että lukiokoulutuksen rahoitusasema on tehtyjen leikkausten jälkeen ollut tukala jo pitkään.

Kyösti Värri
puheenjohtaja, Pro Lukio ry


Julkaistu 13.4.2016: Helsingin Sanomat Mielipide


Pro Lukion ja AMKE:n kannanotto ajokortti-iän laskemiseksi (Maaseudun Tulevaisuus 11.12.2015)

Ajokortti-iän lasku helpottaisi koulunkäyntiä - Maaseudun Tulevaisuus 11.12.2015

Lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen saavutettavuus on heikentymässä, kun ikäluokkamuutokset ja leikkaukset koulutuksen rahoitukseen harventavat oppi­laitosverkkoa. Samaan aikaan joukkoliikenne vähenee suurten kaupunkien ulkopuolella.

Kodin ja oppilaitoksen välisten liikenneyhteyksien puutteesta tulee ylitse­pääsemätön este osassa maata. Tämän takia koulutuspolitiikan ja liikenne­politiikan on löydettävä toisensa.

Esitämme selvitettäväksi henkilöauton kuljettamiseen oikeuttavan harjoitusluvan luomisen 16–17-vuotiaille, mitä Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi on esittänyt. Tarvittaessa harjoituslupa voidaan rajoittaa kodin ja oppilaitoksen välisiin koulumatkoihin.

Pidämme myös mahdollisena rajoittaa harjoituslupaa siten, että se ei mahdollista toisen henkilön kuljettamista.

Luotamme siihen, että liikenneturvallisuuden asiantuntijat osaavat arvioida ehdotuksen turvallisuuden näkökulmasta.

On nimittäin otettava huomioon, että esityksen toteutuessa osa nuorista siirtyisi mopoauton käyttäjistä paremmin suojatun henkilö­auton käyttäjiksi.

Liikenneturvallisuuden lisäksi harjoituslupaa tulee miettiä alueellisen tasa-arvon ja toisen asteen koulutuksen saavutettavuuden näkökulmasta.

Kyösti Värri
puheenjohtaja
Pro Lukio ry

Petri Lempinen