Steinerin^[1] mukaan “rangaistuksen elettä ei saa käyttää” ja kaikki varsinainen rankaiseminen on turhaa ja jopa vahingollista. Steiner^[2] muistuttaa, että paraskaan opettaja ei kokonaan vältä kurittomuuksia ja kuvailee runsaasti metodisia keinoja opettajille. Kuvauksissa tulee esiin opetuksen rytmisyys, temperamenttien huomioiminen, huumorin käyttö pikkurikkeiden yhteydessä sekä myös se, miten huomioidaan lasten vaikutus toisiinsa, miten opettaja keksii tilanteeseen sopivan moraalisen tarinan ja kertoo sen koko luokalle. Tämän jälkeen sosiaaliset suhteet paranevat ja lapset kohtaavat sympaattisemmin toisensa. Laajemmat kurinpidolliset ja työrauhaan liittyvät ongelmat luokassa johtuvat Steinerin^[3] mukaan siitä, että lapset pitkästyvät eikä heillä ole hyvää suhdetta opettajaansa.

Toiminnallisuutta, yhteisöllistä oppimista ja oppilaiden aktiivisuutta painottavassa pedagogiikassa työrauha ei lähtökohtaisesti tarkoita hiljaisuutta. Hiljaisuus saattaa toisinaan olla merkki oppilaiden vähäisestä vuorovaikutuksesta ja jopa vähäisestä oppimisesta. Rawson & Richter^[4] tulkitsevat järjestyksen olevan seurausta taiteellisuudesta. Alaluokilla järjestyksen kannalta ratkaisevaa on hyvin valmistellut tunnit, opetusstrategioiden oikeaan osuminen ja opettajan jatkuva pyrkimys itsensä kehittämiseen. Yläluokilla kyse on myös siitä, miten oppilailla painopiste siirtyy tietoiseen itsekuriin ja siitä, miten opettaja on murrosikäiselle tietyn aihepiirin innostava asiantuntija^[5].

Opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön, jossa työrauha ja opiskelun esteetön sujuminen on varmistettu. Keskeisiä työrauhaan vaikuttavia keinoja ovat opettajan antama ohjaus, yhteistyö sekä yhteinen vastuunotto ja huolenpito. Pedagogisia ratkaisuja kehittämällä sekä kunnioituksen, luottamuksen ja välittämisen ilmapiiriä vahvistamalla luodaan edellytykset hyvän työrauhan rakentumiselle.

Kasvatuskeskustelut ovat keskeinen keino työrauhan turvaamiseksi ja epäasialliseen käyttäytymiseen puuttumiseksi. Kasvatuskeskustelussa ja kurinpitoasioissa noudatettavasta menettelystä säädetään perusopetuslaissa.

Kasvatuskeskustelu on ensisijainen tapa puuttua oppilaan epäasialliseen käyttäytymiseen^[6]. Keskustelun tarkoituksena on yhdessä oppilaan kanssa yksilöidä toimenpiteeseen johtanut teko tai laiminlyönti, kuulla oppilasta, selvittää laajemmin käyttäytymisen syyt ja seuraukset sekä pohtia keinot tilanteen korjaamiseksi. Menettelyn tavoitteena on löytää myönteisiä keinoja koulussa käyttäytymisen ja oppilaan hyvinvoinnin parantamiseksi. Opetuksen järjestäjä kuvaa tarkemmin, millaisissa tapauksissa kasvatuskeskustelua käytetään.

Useissa steinerkouluissa sovelletaan erilaisiin mielipahatilanteisiin ja konflikteihin Suomen sovittelufoorumin kehittämään vertaissovittelua (VERSO-ohjelma). Oppilaiden keskinäisen sovittelukulttuurin lisäksi useat steinerkoulut ovat työskennelleet restoratiivisen koulun idean mukaisesti pyrkien kehittämään rakentavaa ratkaisukeskeisyyttä, kaikkien osallisuutta ja kohtaamiseen kulttuuria työyhteisössä. Oppivassa yhteisössä kaikki tahot oppivat toisiltaan.

Sovittelu on strukturoitu oppimisprosessi. Restoratiivisia toimintatapoja hyödyntävässä kouluyhteisössä koulutetut sovittelijat osaavat ohjata sovitteluprosessia niin, että osapuolet itse ottavat vastuuta käytöksestään. Vertaissovittelua voidaan käyttää ensisijaisena menettelynä kaikessa häiriökäyttäytymisessä ennen kuin mitkään kiusaamisen määritelmät täyttyvät.

Kurinpidollisia keinoja ovat perusopetuslain mukaan jälki-istunto, kirjallinen varoitus ja määräaikainen erottaminen. Opetusta häiritsevä oppilas voidaan määrätä poistumaan luokkahuoneesta tai muusta tilasta, jossa opetusta annetaan, taikka koulun tilaisuudesta. Lisäksi työrauhan turvaamiseksi oppilaan oikeus osallistua opetukseen voidaan evätä enintään jäljellä olevan työpäivän ajaksi, jos on olemassa vaara, että toisen oppilaan tai muun henkilön turvallisuus kärsii oppilaan väkivaltaisen tai uhkaavan käyttäytymisen vuoksi taikka opetus tai siihen liittyvä toiminta vaikeutuu kohtuuttomasti oppilaan häiritsevän käyttäytymisen vuoksi.

Perusopetuslaki velvoittaa opetuksen järjestäjän laatimaan ja ohjeistamaan opetussuunnitelman yhteydessä suunnitelman kasvatuskeskustelujen ja kurinpidollisten keinojen käyttämisestä ja niihin liittyvistä menettelytavoista. Suunnittelun tarkoituksena on varmistaa toimintatapojen laillisuus ja yhdenmukaisuus sekä oppilaiden yhdenvertainen kohtelu. Suunnittelu tukee myös koulun järjestyssääntöjen toteutumista^[7].

Opetuksen järjestäjä huolehtii siitä, että jokaisella sen alaisella koululla on käytössään kasvatuskeskustelujen ja kurinpitomenettelyjen toteuttamista koskeva suunnitelma. Suunnitelma voidaan laatia osana opetussuunnitelmaa tai erillisenä. Se voidaan laatia kokonaisuudessaan koulujen yhteisenä tai siten, että suunnitelman rakenne ja keskeiset toimintatapalinjaukset ovat yhteisiä ja suunnitelma täsmennetään koulukohtaisesti.

Suunnitelman laadinnassa on otettava huomioon, että kurinpidossa ja työrauhan turvaamisessa voidaan käyttää vain laissa mainittuja keinoja ja että näitä keinoja käytettäessä noudatetaan hallinnon yleisiä oikeusturvaperiaatteita. Keinojen käytön tulee perustua asiallisiin, yleisesti hyväksyttäviin ja objektiivisiin syihin. Samanlaisista teoista tulee tekijästä riippumatta määrätä samanlainen seuraamus, kuitenkin siten, että tekojen toistuminen voidaan ottaa huomioon raskauttavana tekijänä. Kurinpitoseuraamusten tulee olla suhteessa tekoon. Myös oppilaan ikä ja kehitysvaihe otetaan huomioon. Käytetään keinoja, jotka ovat kunnioittavia, ratkaisukeskeisiä ja sovittelevia.

Opetuksen järjestäjä päättää suunnitelman laatimisesta ja valmisteluun osallistuvista tahoista. Oppilaille tulee lain mukaan järjestää mahdollisuus osallistua suunnitelman valmisteluun. Yhteistyö huoltajien ja muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon edustajien kanssa tukee suunnitelman toteutumista. Henkilöstöä ja oppilaskuntaa tulee kuulla ennen suunnitelman hyväksymistä tai päivittämistä. ^[8]

 

 

^[1] 2008, 56

^[2] 2008

^[3] 2008, 55

^[4] 2004, 33

^[5] Rawson & Richter 2004, 32

^[6] Rawson & Richter: “rangaistus on lähinnä viimeinen keino, keskustelu on ratkaisevassa asemassa” 2004, 33

 

^[7] ks. järjestyssäännöistä myös luku 8

^[8] Perusopetuslaki 35 a § (1267/2013) sekä 36 § (477/2003) ja 36 a § (1267/2013); Perusopetuslaki 36 (477/2003)ja 36 a - 36 i § (1267/2013); Perusopetuslaki 29 § (1267/2013)