Raparperi
Tarharaparperi Rheum x hybridum
Tarharaparperi eli tavallisemmin raparperi on tuttu kotipuutarhojen leveälehtinen viljelykasvi, johon liittyy monilla lapsuusmuistoja. Kukapa meistä ei olisi pitänyt sadetta raparperin lehden alla tai ihmetellyt kotilon ryömintää lehden varjossa. Raparperin ensimmäisten punaisten versojen esiin pilkahtaminen huhti-toukokuussa muistuttaa tulevasta kesän tulosta ja toukokuussa leivottu raparperipiirakka maistuu makealta.Monet laulut ja sadut kertovat raparperien lehtien alla luurailevista otuksista ja kuvataiteessa raparperi on runsaasti kuvattu kasvi. Raparperin lehti on monella tavalla kaunis kuvattavaksi. Mutta mikä kasvi raparperi oikeastaan onkaan? Minkä nimisiä osia raparperista löytyy? Voisiko sen syödä kokonaan?
Kiisseliä lehtiruodeista
Raparperin pitkät syötävät ja mehevät "varret" ovat raparperin lehtien lehtiruoteja. Raparperin "lehti" on lehden lehtilapa. Lehtilapa on raparperilla muodoltaan herttamainen. Nimitys herttamainen tarkoittaa sydämen muotoista. Lehtilavan lehtisuonet muodostavat hienoja kuvioita. Lapa on kourasuoninen niin kuin vaahteran lehti: suonet lähtevät ikään kuin sormet ranteesta ja muodostavat "kouran". Jos vertaat raparperin lehtilapaa koivun lehteen, koivun lehtisuonet jakaantuvat aivan eri lailla (koivun lehti on sulkasuoninen).
Sydämenmuoto ja kaunis suonitus ovat varmaankin yksi syy, miksi raparperi on mieluinen piirustuskohde.
Raparperin komea kukinto
Jos raparperin kukkavarsia ei katkota, raparperi kukkii. Raparperin kukinnot ovat valkoiset ja jopa kaksi metriä korkeat. Kukat muistuttavat hevonhierakan kukkia, molemmat kasvit kuuluvatkin tatarkasvien heimoon. Kukista syntyvät siemenet ovat itämiskykyisiä, joten niitä kylvämällä voi raparperia lisätä. Siemenestä kylvetty raparperi on erilainen kuin emokasvi, sen maku tai muut ominaisuudet voivat olla hiukan erilaisia. Useimmiten raparperia lisätään juurakkoa jakamalla, jolloin jokainen uusi taimi on täydellinen kopio emosta.
Laajasta juurakosta riittää jaettavaa
Vanhalla raparperilla on laaja juurakko, jonka avulla se talvehtii. Juurakon mukuloista muodostuu kesän aikana aina uusia mukuloita ja juurakko leviää näin vähitellen. Raparperi ei tee juuriversoja tai rönsyjä, joten se ei leviä kasvullisesti ympäristöönsä. Jakamalla juurakkoa voi antaa ystävälle isoäidin raparperia kasvatettavaksi. Samalla kannattaa kertoa, kuinka vanha tämä raparperi on ja mistä se on pihaan tullut. Niin raparperin tarinat kulkevat taimen mukana ja raparperi tulee säilytetyksi myös uudessa kasvupaikassaan.
Omenahapossa on sen salaisuus
Omenahappo antaa raparperin lehtiruodeille raparperin maun. Varret sisältävät myös liukoista oksaalihappoa, joka reagoi kalsiumin kanssa ja muodostaa elimistössä kalsiumoksalaattia. Oksalaatista voi syntyä virtsakiviä. Tästä johtuen raparperin kanssa suositellaan nautittavan maitotuotteita, jotta maidon kalsium neutraloisi oksaalihapon. Samalla elimistön omat kalsiumvarannot eivät kulu.
Lue lisää: Luettelo oksaalihappoa sisältävistä kasveista.
Raparperin ravintoaineet
Raparperi sisältää C-vitamiinia, kalsiumia ja se on hyvä kaliumin lähde.
Lue lisää: Fineli ® - elintarvikkeiden koostumustietopankki, tuoreen raparperin sisältämät ravintoaineet.