Ennen kuin kirjoitustaito yleistyi, ihmisillä oli tapana kertoa erilaisia myyttejä ja tarinoita vaikkapa iltaisin nuotion ääressä. Tällä tavalla perheen vanhimmat siirsivät tärkeää perimätietoa nuoremmille sukupolville. Osa kertomuksista saattoi olla opettavaisia, osa lähinnä viihdettä. Jotkin näistä kertomuksista olet varmasti kuullut itsekin.

Sana testamentti tarkoittaa liittoa. Vanha testamentti tarkoittaa liittoa, jonka Jumala teki valitun kansansa, israelilaisten, kanssa. Uudella testamentilla taas viitataan liittoon, jonka Jumala teki Jeesuksen kautta koko ihmiskunnan kanssa. Raamatussa Jumalan ja ihmisen välistä suhdetta kuvataan kertomuksen keinoin.

Suurin osa Vanhan testamentin aineistoista on sellaista, joka siirtyi ja säilyi sukupolvelta toiselle suullisena perimätietona vuosisatojen ajan. Vasta noin vuonna 1000 eKr. kirjoitustaito tuli tunnetuksi israelilaisten keskuudessa ja leirinuotioilla omaksuttuja kertomuksia alettiin kirjoittaa muistiin. Tällöin syntyivät vanhimmat Vanhan testamentin teksteistä ja osia Mooseksen kirjoista ja psalmeista. Koko juutalaisten raamatun syntyminen kesti yli 800 vuotta, sillä nuorimmat tekstit kirjoitettiin vasta vuonna 165 eKr.

Vanha testamentti on kirjoitettu pääosin hepreaksi, muutamaa arameankielistä katkelmaa lukuun ottamatta. Kirjoja on yhteensä 39. Ne on kirjoitettu yleensä eri vaiheissa ja useiden kirjoittajien toimesta.