Toinen maailmansota tuli virallisesti päätökseen Pariisin rauhansopimuksen myötä vuonna 1947. Tämän jälkeen valvontakomissio poistui Suomesta ja kansalaiset saattoivat hengähtää helpotuksesta. Sodan jälkeen alkanut kylmä sota johti kuitenkin välirikkoon Neuvostoliiton ja länsivaltojen kesken. Neuvostoliitto pyrki tämän myötä varmistamaan, ettei Saksa tai kukaan muu liitossa sen kanssa enää hyökkäisi Neuvostoliiton kimppuun Suomen kautta.

Ratkaisukeinona Neuvostoliitto tarjosi Suomelle YYA (ystävyys-, yhteistyö- ja avunanto) -sopimusta. Tämä tarkoitti sitä, että Suomi sitoutuisi puolustamaan maataan, mikäli sen kautta kohdistuisi sotilaallinen uhka Neuvostoliittoon. Sopimukseen kuului myös pykälä, jonka mukaan neuvostojoukot voisivat tulla tarpeen tullen Suomen kamaralle. Presidentti Paasikivi onnistui kuitenkin neuvottelemaan sopimuksen sellaiseksi, että uhan lähestyessä ensin neuvoteltaisiin, ja neuvostojoukot tulisivat maahan vain Suomen pyynnöstä.
Neuvostoliitto oli sopinut vastaavanlaisia sopimuksia Itä-Euroopan maiden kanssa, ja sellaisen sopiminen Suomen kanssa oli osa Neuvostoliiton strategiaa. Suomessa ei aluksi olisi mielellään sopimusta tehty, sillä se nakersi Suomen puolueettomuusimagoa. Sopimuksen myötä vaaran vuodet kuitenkin päättyivät, koska Neuvostoliitto oli saanut haluamansa ja kommunistit alkoivat menettää vaikutusvaltaansa Suomessa. Tästä esimerkkinä SKDL-puolue koki murskatappion seuraavissa eduskuntavaaleissa.

_{lähde: ePookki 7-8, historia}