Tasapainoaistin avulla saadaan tietoa koko kehon tilasta ja liikkeistä. Tasapainoaisti myös vastaa elimistön liikkeen suunnan sekä vauhdin muutoksiin (Lehtinen ym., 1993, s. 14). Aistinelin sijaitsee sisäkorvassa (Lehtinen ym., 1993, s. 14). Tasapainoaistin kehittyminen tapahtuu yhdessä motoriikan sekä näköaistin kehittymisen kanssa (Lehtinen ym., 1993, s. 14). 

Kun vestibulaarisessa aistijärjestelmässä on häiriöitä, voi ongelma näkyä muun muassa tasapainohaasteina tai huimauksena (Ayres, 2008, s. 111). Tasapaino- ja liikeaistimuksille yliherkkä lapsi saattaa ylireagoida kaikkiin asennossa tapahtuviin muutoksiin ja lapsen voi olla hankala sietää liikettä. Haasteita voivat tuottaa esimerkiksi portaissa tai erilaisilla lattiapinnoilla kävely, kiipeily tai pyöriminen. (Ärölä-Dithapo, 2019; Kraapon, 2019, mukaan.) Täten lapsi välttelee liikkumista tai sitä, että häntä liikutetaan yllättäen (Borremans, 2007; Kraapon, 2019, mukaan). Jos taas aistijärjestelmässä on aliherkkyyttä, käytös voi olla passiivista ja ympäristöstä kiinnostumatonta (Ärölä-Dithapo, 2019; Kraapon, 2019, mukaan). Toisaalta aistihakuiset lapset voivat pitää nopeista ja pyörivistä liikkeistä sekä ylösalaisin olemisesta ja pysyä jatkuvasti liikkeessä (Borremans 2007; Kraapon, 2019, mukaan).