Auditorisen eli kuuloaistin tehtävänä on erilaisten äänten vastaanottaminen sekä erottaminen (Lehtinen ym., 1993, s. 13). Kuuloaistin ja äänien avulla ihminen saa tietoa esimerkiksi tilasta, jolloin ääni saa ilman värähtelemään ja ääniaaltojen avulla ihminen voi määrittää muun muassa jonkin kohteen etäisyyden (Lehtinen ym., 1993, s. 13). Kuulon merkitys myös kommunikoinnissa puhekielen välityksellä on erittäin tärkeä (Keränen ym., 2014, s. 16). Kuulo toimii yhteydessä erityisesti vestibulaarisen eli tasapainoaistin kanssa (Ayres, 2008, s. 76). 

Kuulovammainen henkilö voi olla eriasteisesti huonokuuloinen tai täysin kuuro (Kuuloliitto, n.d.). Toisaalta henkilö voi myös reagoida kuuloärsykkeisiin jollain tavalla poikkeavasti, jolloin voidaan puhua esimerkiksi kuuloyliherkistä tai kuuloaistimuksille alireagoivista henkilöistä (Keränen ym., 2014, s. 16). Kuulovammaisen henkilön kielenkehityksen kannalta kosketus sekä visuaaliset viestit ovat tärkeitä (Keränen ym., 2014, s. 16).