Miten yhdistyksissä ja yhteisöissä voisi edistää maahanmuuttaneiden osallisuutta?
Lähtökohtana matalan kynnyksen toiminta, johon on helppo tulla. Ystävällinen, hyväksyvä ja avoin kohtaaminen on tärkeää. Turvallisen tilan luominen, jossa kootaan yhteiset säännöt kaikkien noudatettavaksi, hyväksymäksi ja turvaksi. Olen myös omassa järjestössäni kokenut, miten tärkeää on vastavuoroisuus osallisuuden lisääjänä. Keskustelut, joissa kiinnostutaan ja opitaan toisten kuttuureista ovat positiivisia ja innostavia. Vastavuoroisuus myös kehittää yhteisöä ja muokkaa sitä yhä paremmin tarpeita vastaavaksi. Se toimii tehokeinona ennakkoluuloja vastaan. Myös tiedon jakaminen edistää osallisuutta. Kielitaidon tasosta riippuen voi tärkeitä asioita jäädä pimentoon. Tiedottaminen ja muistuttaminen ovat keinoja pitää kiinni ajankohtaisissa asioissa ja lisätä ymmärrystä. Kaikenlaiset aktiivisuutta lisäävät tapahtumat ovat tärkeitä osallisuuden lisääjiä. Olipa kysymyksessä käsillä tekeminen, liikunta, kahvihetket tai retket, osallistuminen toimintaan saa aikaan positiivista yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tunteen osallisuudesta. Yhteisen kielen puuttuessa löytyy usein elekieli, piirrokset tai vaikka yhteinen "aivoriihi", joissa joku ryhmässä keksii, osaa kääntää tai selittää mistä on kysymys. Omassa järjestössäni on käytössä myös omat kieliryhmät, joita ohjaavat kielitaitoiset ohjaajat. Olen myös huomannut, miten tietty tuttuus tai kodinomaisuus lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta, vaikka yhteinen kieli puuttuu. Kaiken kaikkiaan lämpö ja ystävällisyys luo tilan, johon jokaiselle voi syntyä tunne osallisuudesta. Tasavertaisuus ja ihmisen kohtaaminen yksilönä ovat tärkeitä osallisuuden edistäjiä.