Toukokuun toisella viikolla palattiin taas normaaliin päiväjärjestykseen ja pienryhmissä päästiin askartelemaan soittimia Satu-opiskelijan kanssa sekä taiteilemaan muuten vaan upeita teoksia. Värityskuvat ovat nousseet suureen suosioon ja kevään juhlien mukaan ajankohtaisia kuvia on puuvärein väritetty innokkaasti.


Leikkitaitoja on harjoiteltu ahkerasti ja jäätelökioskileikki on hurjan suosittu. Leikkirahan käsitteleminen on selvästi outoa, mutta kortilla maksun suorittaminen sujuu ;) Herkullisen näköiset jätskitötteröt on rakennettu kekseliäästi ja tarkka hinnasto, joka sisältää kuvat annoksista ja myös kuvat tarvittavista kolikoista opettaa rahan käyttöä hauskasti. Jostain syystä myyjänä toimiminen on kaikkein suosituinta, lieneekö syynä kassakoneen kilkuttaminen?

Ulkona olemme nauttineet leikeistä lämpimässä auringonpaisteessa. Pipot ovat vaihtuneet lippiksiin ja ulkovaatteistakin käydään jo aamuisin keskustelua. On hyvä muistaa, että kun lämpötila nousee niin, ettei varsinaisia ulkovaatteita enää tarvita, on repussa oltava varalle toiset vaatteet sisätoimintaan. Samoilla vaatteilla emme leiki hiekkalaatikolla ja touhua sisällä. Myös aurinkorasva ja oma juomapullo (nimellä varustettuna) on hyvä laittaa reppuun lämpimämpiä säitä odotellessa. 

Ja voi, miten ihastuneita kaikki lapset ovat pihalla keltaisenaan kukkiviin voikukkiin! Kimppuja poimitaan aina kuin mahdollista ja niin kauan kuin tavaraa riittää. Moni äiti on saamassa kotiin tuliaisia, mutta valitettavasti kukat ehtivät lakastua ennen kuin kotiinlähtö koittaa. Myös kaikenlaiset ötökät ja mönkiäiset herättävät kiinnostusta. Leppäkerttu oli valitettavasti ehtinyt pakosalle, ennen kuin lapset ehtivät näyttää aarteen aikuiselle.

Forssan ammatti-instituutista saimme vieraita lukutempauksen merkeissä. TUVA- ryhmä (suomi toisena kielenä) toi kielenopiskelijan päiväkotiimme lukemaan lapsille satuja. Ennen lukuhetkelle syventymistä lapset saivat herkutella pillimehulla ja kaurakekseillä. Sadekuuron ja kuraleikkien jälkeen herkut maistuivat ja tarina Pajunkissoista jaksoi kiinnostaa. Lukeminen on tärkeä osa opiskelijan kielenkehitystä, ja kuunteleminen meidän. Ja mikä parasta: satuhetkellä mukana olleet pehmot saivat jäädä halattavaksi meidän päiväkotiimme!

Perjantaina lauloimme taas koko talon voimin yhdessä Helmilijojen johdolla. Tämä olikin kevään ja kauden viimeinen yhteinen lauluhetki, josta ei riemua ja liikettä puuttunut. Kiitos yhteisistä tuokioista, meillä ainakin oli kivaa!

L