Hyvä pysähtyä välillä pohtimaan miten omasta terveydestään ja kunnostaan voi huolehtia ekologisesti kestävällä tavalla.

Viimeisen vuoden aikana kestävän kehityksen sekä ilmastonmuutosta hillitseviä toimintatapoja koskevissa artikkeleissa ja tutkimuksissa on tullut vastaan käsitteet planetaarinen hyvinvointi, planetaarinen terveys sekä planetaarinen ruokavalio. Liikunnanohjaajana nämä käsitteet tietenkin kiinnostavat. Olen myös pitkään pohtinut liikunnan harrastamista kestävän kehityksen näkökulmasta. Mitä voi ottaa huomioon, jotta luonnon kantokyvyn murenemista voi hillitä tai edes vähän hidastaa? Muutamaan asiaan voi kiinnittää huomiota: vaatteet, liikkuminen luonnossa, arkiliikunta ja ravinto.

Liikunta on ihmisen toimintakyvyn ja terveyden ylläpitämisen kannalta tärkeää, mutta kuntoilu on hyvin markkinoitua ja tuotteistettua toimintaa. Jotta näytät uskottavalta kuntoilijalta, luodaan mielikuvia siitä, että sinun tulee pukeutua juuri tietynlaisiin vaatteisiin. Muistaakseni viime kesänä käytiin aktiivista keskustelua somessa, kuinka vaellukselle tulee pukeutua. Eräät naisoletetut olivat pukeutuneet vaellukselle hulmuavahelmaisiin mekkoihin. Mekko oli heidän mielestänsä lämpimänä päivänä miellyttävä päällä ja hulmuava helma pitää sääsket loitolla. Osalle kommentoijista tällainen pukeutuminen vaellukselle ei ollut sopivaa. Moni varmasti kysyy, että mitä ihmettä se kenellekään kuuluu miten sinne metsään pukeutuu. Niinpä!

Urheilumuoti on pikamuotia siinä missä muotikin. Useiden brändien vaatteiden valmistus ei ole millään tavalla luonnonarvoja kunnioittavia. Eikä työntekijöiden ihmisarvoa, saati työolosuhteita, kunnioiteta. Vaatemainoksissa usein muistutetaan lukijaa, että kuntoiluharrastus kannattaa aloittaa uusilla ja hyvännäköisillä urheiluvaatteilla. On varmempi olo. No, onhan se oikeasti kiva, että on asialliset kuntoiluvaatteet ja varusteet. Täällä pohjoisella pallonpuoliskolla sääolosuhteet ja neljä vuodenaikaa haastavat pukeutumisessa. Kannattaa kuitenkin pohtia, onko uusien vaatteiden hankkiminen välttämätöntä. Tuleeko treeni tehtyä, vaikka viimeisintä muotia ei olekaan päällä? Löytyykö ekologisempaa vaihtoehtoa?

Planetaarinen terveyden edistäminen lähtee arkisista liikunta- ja ruokailutottumuksista. Itseltään voi kysyä, kuinka usein arkiset matkat taittuvat kävellen tai pyöräillen? Kuinka usein nautit lähiluonnossa ulkoiluaktiviteeteista?  Luonnon merkitys hyvinvoinnille on liikunta-alan koulutuksissakin nostettu tärkeäksi. Meille suomalaisille voi olla itsestään selvää, että luonnossa liikkuminen on osa arkea. Osalle on ja osalle ei. Liikkumattomuus on tutkimustenkin valossa uhka työikäisten terveydelle. Planetaarinen terveyden edistäminen on mielestäni siinä armollinen, että ihan lähiluonnossa liikkumisesta ja työmatkaliikuntaa lisäämällä voi vähentää luonnolle aiheutuvaa kuormitusta ja samalla edistää omaa terveyttään.

Planetaarinen ruokavalio suosii kasvispainotteisuutta ja lähikalaa. Sinänsä ei varmaan uutta ravintotieteissä, mutta planetaarisessa ruokavaliossa pyritään minimoimaan punaisen lihan kulutusta ja suosimaan lähiruokaa, paikallisuutta kuten vihanneksia, kasviksia, juureksia, palkokasveja ja marjoja sekä läheltä pyydettyä kalaa.

Näitä planetaarisia käsitteitä tulen varmasti avaamaan enemmän ihan omina käsitteinään. Pienillä teoilla on merkitystä suuressa kuvassa.