Japanilaisen perinnemusiikin historia on erittäin vanhaa. Se on saanut vaikutteita muista Aasian maista ja esimerkiksi buddhalaisuuden mukana Japaniin on omaksuttu myös musiikkia. 

Japanilaisen kauneuskäsityksen eli estetiikan ytimessä on keskeneräisyyden ja eri vaiheiden arvostaminen. Filosofisesti ajateltuna kaikki on jatkuvasti muutoksessa ja siksi kauneus löytyy jokaisesta vaiheesta. Tämä ajatusmalli läpäisee kaikkea japanilaista kulttuuria ja siihen pohjaa mm. kohtelias ja kunnioittava käytös. 

Hovimusiikki on nimeltään gagaku-musiikkia. 



Geidō on kurinalaiseen ja kärsivälliseen harjoitteluun perustuva taideideologia, jossa jokainen vaihe on tärkeä tehdä huolellisesti. Geidōon kuuluvat japanilainen teeseremonia, perinteinen kalligrafia, kukkien asettelu ja noh-draama. Myös perinteisten kamppailulajien harjoittelu perustuu geidōon. 

Teatterin yhteydessä yksi vanhimmista lauluteatterin lajeista on noh-draama, jossa musiikki, laulu ja naamiot ovat tärkeässä osassa. Jokainen ääni ja liike on tärkeä. 


Suosituin japanilaisen teatterin laji on kuitenkin kabuki-teatteri, jossa tanssi ja musiikki ovat vahvassa roolissa ja esitykset ovat usein vauhdikkaita. 


Shamisen on japanilainen kolmekielinen luuttu. Viulun tapaan siinä ei ole otelaudalla nauhoja, joten erilaiset äänenkorkeuden liu'utukset ovat mahdollisia paremmin kuin kitarassa. Shamisenia soitetaan luisella isolla plektralla.



Japanilaisessa musiikissa käytetään pentatonista eli viisisävelistä asteikkoa. (Vastaavanlaisia käytetään mm. länsimaisessa rock-musiikissa.) 
Siksi länsimainen rock- ja heavymusiikki mahdollisesti on noussut suureen suosioon Japanissa. Myös japanilaisten perinnesoittimien osaajat tuovat nykymusiikkia perinnemusiikin rinnalle. 



Koto on japanilainen kanteletta muistuttava kielisoitin ja kappale Sakura on yksi tunnetuimpia japanilaisia perinnesävelmiä. 



Yksi henkilökohtaisista suosikeistani on amerikkalaisen industrial-progeyhtyeen Toolin Lateralus-kappaleesta tehty koto-sovitus.