Suomessa on juuri nyt meneillään säveltämisen pedagogiikan koulutus, johon osallistuu eri alojen ja laitosten musiikinopettajia. Koulutusta järjestää ja koordinoi Metropolia yhdessä Sibelius-Akatemian ja Helsingin Yliopiston kanssa. Osallistujille koulutus on ilmaista valtion tukiessa sitä.

Wellamo-opistostakin osallistuu kaksi opettajaa säpe-koulutukseen. Kaikki osallistujat on jaettu ryhmiin, joita ohjaavat pedagogit, joilla on kokemusta säveltämisen ohjaamisesta. Joillakin korostuu musiikkiteknologian käyttö, toisilla on opettajatausta ja jotkut ovat säveltäjiä. Kaikki ovat kuitenkin ennenkaikkea soveltaneet säveltämistä johdonmukaisesti osana musiikinopetustaan. Koulutus sisältää myös yhteisiä kokoontumisia, jossa läsnä ovat kaikki osallistujat.

Näissä merkeissä aloitimme Tampereen ammattikorkeakoululla (Tamk) lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Heti alkuun koko lähes satahenkinen väki sai tehtäväkseen säveltää ja sanoittaa parin tahdin laulun jakautuneena spontaanisti ryhmiin. Heti kun säpe-laulut olivat valmiit, ne myös esitettiin. Innostuneen ja innostavan alun jälkeen opetusneuvos Eija Kauppinen kertasi peruskoulun ja taiteen perusopetuksen uusien opsien perusteita ja korosti säveltämisen ja improvisoinnin merkityksen kasvua. Pienryhmien ohjaajien esittelyjen jälkeen päästiin tutustumaan omaan ryhmään. Sekin tapahtui yhteisen improvisoinnin kautta. Näin mahdollinen jännitys uusia tuttavia kohtaan katosi samantien. Oman ryhmäni johtajana toimii säveltäjä Sanna Ahvenjärvi, joka tuntui melkein sulautuvan ryhmään – niin iloisen välitöntä ja mukavaa ohjausta en ole saanut aikoihin. Ryhmässä esittäydyimme toisillemme ja kävi ilmi, että tulimme hyvin eri puolilta Suomea ja että opetamme eri soittimia ja aineita. Tämä johti sitten ideaan säveltää seuraavaan kokoontumiseen yhteinen moniosainen kappale aiheena eläimet. Kappaleita harjoitellaan Musiikkitalossa joulukuun alussa. Siihen asti on siis aikaa säveltää!

Tampereen koulutuksen ensimmäisen päivän iltana oli vuorossa yhteiset jamit. Kun koko lähes satapäinen ryhmä tungettiin keskikokoiseen huoneeseen tuli aika ahdasta. Yhteinen nimenhuutoleikki vei myös tästä syystä turhankin paljon aikaa vaikka olikin hauskaa. Erilaisia improvisointisessioita pienemmissä ryhmissä vietiin sitten läpi samalla kun toiset pääsivät tutustumaan musatornin toimintaan. (https://peda.net/jyvaskyla/ict/kehittamishankkeet/tievie/epl).

Toisena päivänä koulutus jatkui (Taideyliopisto ja Suomen säveltäjät) säveltäjä Minna Leinosen esityksellä, joka oli nimetty Opus 1:ksi ja joka esitteli myös opetusta varten tarkoitetun sävellysharjoitusten pankin: Opus 1:n (https://www.opus1.fi/). Hän teetti meillä erilaisia äänimaisema- ja ääniharjoituksia, joita voi mainiosti soveltaa kaikenikäisten kanssa. Ehdimme aamupäivällä vielä keskustelemaan säpestä ja sen soveltamisesta yleensäkin. Toin itse julki sen minkä olen kokenut aina kaikkein tärkeimmäksi: oppilaan musiikillisen motivaation ja musiikin merkitykselliseksi kokemisen, joka voi säpen avulla herätä. Puheenvuorot olivat pääasiassa mielenkiintoisia. Toiset varoittelivat liiasta optimismista, toiset olivat hyvinkin kannustavia. Iltapäivällä kokoonnuimme uudelleen omissa ryhmissämme. Tarkoitus oli esitellä säpe-harjoituksia, joita oli kokeiltu. Itse esittelin harjoituksen, jossa opetettiin intervalleja oman melodian säveltämisen avulla. Perustimme facebookiin Sannan säpettäjät -ryhmän, jossa jaamme toisillemme harjoituksiamme sekä vaihdamme muutenkin ajatuksia ja materiaaleja säpestä. Kello 16 oli aika lopettaa. Intensiivinen kaksipäiväinen sessio oli takana, mutta onneksi monta vielä edessä.