Korppi eli kaarne (Corvus corax) on suurikokoinen musta varisten heimoon kuuluva lintu. Täysikasvuisina korpit ovat 55–70 senttimetrin kokoisia, levitettyinä siivet voivat olla kaksi kertaa tätä pidemmät. Korpit ovat poikkeuksellisen älykkäitä eläimiä ja niiden mentaaliset kyvyt ovat osin tasolla, jonka pystyvät ylittämään vain ihmisapinat.
Koko ja ulkonäkö
Korppi on Suomen suurin varisten heimoon kuuluva laji ja samalla kookkain Suomessa elävä varpuslintu, noin hiirihaukan kokoinen. Sen pituus pyrstöstä nokankärkeen voi olla jopa yli 70 cm. Korppi painaa 700 grammasta 1 600 grammaan, keskimäärin 1 200 grammaa. Sukupuolet ovat suunnilleen samankokoiset ja -näköiset, tosin koiras on keskimäärin hieman naarasta suurempi. Korpin höyhenpeite on täysin musta. Lennossa korpin erottaa muista variksista pitkästä kiilamaisesta pyrstöstä. Äänivalikoima on laaja. Tavallisesti kuulee lentoäänen ”korp-korp” tai hauskan kulauksen ”klong”. Pesällään korppi varoittaa kiihkeällä, karhealla rääkynällä.
Vanhoilla korpeilla on täydellinen sulkasato kesällä. Nuoren korpin tunnistaa kiillottomista, kuluneista ja ruskehtavista sulista, kun vanhan linnun puku on hohtavan musta.
Vanhin suomalainen rengastettu korppi on ollut 20 vuotta 4 kuukautta 21 päivää vanha. Euroopan vanhin korppi on ollut 21 vuoden 11 kuukauden ikäinen norjalainen lintu.
Levinneisyys
Korppia tavataan Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa sekä Pohjois-Afrikassa eli lähes kaikkialla pohjoisella pallonpuoliskolla. Suomessa se pesii koko maassa, runsaimmillaan Lapissa. Pesimäkantamme on kasvanut, ja on suuruudeltaan noin 8 000 paria. Maailman populaation kooksi arvioidaan 16 miljoonaa yksilöä.[1] Vanhat korpit ovat paikkalintuja. Nuoret yksilöt voivat syksyisin kuljeskella pitkiäkin matkoja, monesti satojakin kilometrejä. Talvella voi kerääntyä haaskoille ja kaatopaikoille satapäisiä parvia.
Elinympäristö
Korpit viihtyvät parhaiten metsäalueilla tai rannikoilla ja vuoristoissa. Korppi on erämaalintu, ja Suomessa niitä on eniten Lapissa. Vainon loputtua ja pesimäkannan kasvaessa korpit ovat muuttaneet yhä lähemmäksi asutusta, ja pesiä on jo esikaupunkialueiden laajoissa puistomaisissa metsissä. Muun muassa Virossa ja Venäjällä korpit pesivät usein kaupungeissa ja kylissä.
Lisääntyminen
Korpit muodostavat elinikäisen parisuhteen. Helmi–huhtikuussa korpit lentävät soidinlentoa korkealla ilmassa, ja suorittavat mitä upeimpia kevätjuhlaliikkeitä, vaihtelevien äänien soidessa. Puolisot rakentavat pesän yhdessä puuhun tai kallionjyrkänteelle mistä tahansa saataville osuneesta materiaalista. Puupesä sijaitsee usein männyn latvassa, mielellään tuulenpesässä. Puupesien runko on aina rakennettu kuivista oksista ja se on vankkaa tekoa. Pesän sisusta on vuorattu mm. ohuilla juurilla, karvoilla ja höyhenillä. Pesä voi olla käytössä useita vuosia peräkkäin. Naaras munii kolmesta seitsemään, tavallisesti viisi, kalpean sinivihreää munaa, joissa on ruskeita täpliä. Muninta alkaa Etelä-Suomessa jo maaliskuussa, leudon talven jälkeen jo kuun alussa. Molemmat vanhemmat hautovat munia, naaras kuitenkin enimmän ajan, noin kolme viikkoa, ja ruokkivat kuoriutuneita poikasia. Poikaset kiipeilevät pesäpuun oksilla noin neliviikkoisista lähtien, lentokykyisiä ne ovat 5–6 viikon ikäisinä. Poikue pysyttelee pesän lähistöllä viikon pari, minkä jälkeen ne alkavat vähitellen laajentaa elinpiiriään.
Ravinto
Korpit ovat kaikkiruokaisia, mutta pääosin ne syövät haaskoja. Ne syövät myös marjoja.
Älykkyys
Korpit ovat linnuiksi poikkeuksellisen älykkäitä, ja nykytiedon mukaan ainoastaan ihminen, eräät isot apinat ja korppi pystyvät suunnittelemaan tulevaisuutta. Lisäksi korppi osaa hillitä itsensä jopa seuraavaan päivään, jos odottamisesta on luvassa jotakin hyvää. Ihmiseltä tämä onnistuu vasta nelivuotiaana. Niiden itsehillintä on siis hyvin korkealla tasolla eläinkunnassa. Ihmisen lisäksi korppi on ainut eläinlaji, jonka on todettu ymmärtävän, että muilla yksilöillä on oma tietoisuus, tunteet ja aikeet.
Erityistä
Korpit oppivat jäljittelemään lähes mitä tahansa ääniä. Ne osaavat käyttää erilaisia esineitä työkaluina. Korpeilla teetetyissä kokeissa on osoitettu, että ihmisen kanssa käydyssä vaihtokaupassa korpit osoittautuivat selvästi apinoita taitavammiksi. Kokeessa korpit opetettiin antamaan ihmiselle esine, ja ne saivat vastineeksi herkkupalan.
Korpit oppivat nopeasti, että korkki oli se valuutta, jolla sai ostettua himotun herkkupalan.
Suomessa korppi on rauhoitettu poronhoitoalueella 10.4.–31.7. ja muualla maassa ympäri vuoden.
Korppi kansanperinteessä
Altailaisten heimojen uskomuksissa ensimmäinen shamaani on ollut linnun siittämä, ja yksi näistä kantaisistä on ollut korppi. Niinpä korpilla onkin ollut joissakin heimoissa kunnia-asema suvun kantaisänä, toteemieläimenä. Korppi on toiminut shamaanin avustajahenkenä vaativissa tehtävissä; se on hakenut shamaanille avuksi suvun vainajien henkiä tai shamaani on itse lentänyt korpin hahmossa aliseen tai yliseen asioitaan toimittamaan (ylisessä asuivat jumalat ja alisessa vainajat). Shamaani saattoi joutua esim. hakemaan ylisestä neuvoja jumalilta tai alisesta sairastuneen ihmisen sielun pois parantaakseen tämän, ja näissä toimissa tarvittiin usein korpin apua. Shamanistissa kulttuureissa korppi on siis toiminut henkilintuna, jolla on ollut yliluonnollisia kykyjä ja jota on siksi myös suuresti arvostettu.
Monissa kulttuureissa korppi on liitetty myönteisessä merkityksessä nimenomaan viisauteen, luomiseen ja hedelmällisyyteen. Esimerkiksi Pohjois-Amerikan intiaanien keskuudessa sekä korppia että varista on aina kunnioitettu. Intiaanien vanhojen uskomusten mukaan korppi on valon ja ymmärryksen tuoja, ja ilman korppia ihmiskunta eläisi ikuisessa pimeydessä. Myös antiikin Kreikassa ja Roomassa arvostettiin korppia, ja se esiintyy monissa antiikin myyteissä ja taruissa. Korpin älykkyydestä ja viisaudesta on nykyisin myös tieteellistä näyttöä.
Korppi esiintyy myös suomalaisessa sananparressa Ei korppi korpin silmää noki.
Islanti on tarun mukaan viikinkien kesyn korpin löytämä saari.
Lähteet
