Kasvi-, eläin- ja bakteerisolu vaikuttavat ensi silmäykseltä erilaisilta. Niiden muoto, koko ja tehtävä voivat poiketa toisistaan hyvinkin paljon. Niillä kaikilla on kuitenkin samoja rakenteellisia osasia, jotka yhdistävät kaikkia soluja.

Esitumaisten eli prokaryoottien solut ovat yksinkertaisia verrattuna aitotumaisten eli eukaryoottien soluihin. Esitumaisiin kuuluvat bakteerit ja arkit. Ne ovat yksisoluisia eliöitä, joilla ei ole tumaa. Niiden solua ympäröi solukalvo, joka erottaa solun sen ympäristöstä (luku 5). Solukalvon ulkopuolella solua suojaa usein myös soluseinä. Joillakin esitumaisilla soluseinän ulkopuolella on myös toinen solukalvo. Esitumaisilla on vähemmän erityisiä tehtäviä suorittavia soluelimiä. Solujen toimintaa ohjaa dna, joka sijaitsee kromosomissa tai kromosomeissa.

Aitotumaisten soluissa on samoja piirteitä kuin esitumaisilla. Niillä on kuitenkin rakenteita ja ominaisuuksia, jotka puuttuvat alkeellisimmilta esitumaisilta. Aitotumaisilla dna on säilötty kaksinkertaisen kalvon päällystämän tuman sisään. Solun perimä sijaitsee kromosomeissa, jotka koostuvat dna:n lisäksi proteiineista.

Tuman ulkopuolista tilaa kutsutaan solulimaksi. Solulima koostuu soluelimistä sekä nestemäisestä sytosolista. Sytosolin neste sisältää veden lisäksi paljon suoloja, proteiineja ja aminohappoja.

Tuman lisäksi aitotumaisia erottavat esitumaisista kalvorakenteiset soluelimet eli organellit. Tällaisia soluelimiä ovat esimerkiksi solun energiatehtaana toimivat mitokondriot sekä kasveilla yhteyttämisessä toimivat viherhiukkaset. Lisäksi aitotumaisilla on solulimassa ribosomeja sekä solun tukirangan rakenteita. Kasvisoluja ympäröi selluloosasta rakentuva soluseinä.