Glykolyysi jaetaan kahteen vaiheeseen: energian sitomisvaiheeseen ja energian tuottovaiheeseen. Energian sitomisvaiheessa solu itse asiassa käyttää kaksi ATP-molekyyliä yhtä glukoosia kohden, jotta siitä saadaan helposti hajoava välituote. Energian tuottovaiheessa syntyy yhteensä neljä ATP-molekyyliä, kaksi pelkistynyttä NADH-molekyyliä sekä kaksi pyruvaattimolekyyliä. Kokonaisuudessaan glykolyysissä glukoosi hajoaa siis kahdeksi pyruvaattimolekyyliksi. Kemiallisten sidosten hajoamisesta vapautunut energia varastoidaan kahteen ATP- ja kahteen NADH-molekyyliin.

Pyruvaatin sijaan käytetään usein myös palorypälehappo-nimitystä. Palorypälehappo on pyruvaattimolekyylin happomuoto, joka esiintyy happamissa olosuhteissa. Elimistön neutraalissa pH:ssa palorypälehappo luovuttaa karboksyylihapporyhmänsä protonin vedelle. Se siis esiintyy ionimuodossaan, jota kutsutaan pyruvaatiksi. Tämän vuoksi on mielekkäämpää kutsua glykolyysin lopputuotetta pyruvaatiksi. Vastaavasti biologisissa olosuhteissa maitohappoa kutsutaan laktaatiksi ja voihappoa butyraatiksi niiden ionimuodon mukaan.

Kuva: Pikajuoksija saa suorituksen aikaisen energiansa glykolyysin avulla.Glykolyysissä ei tarvita happea, ja tällaista liikuntaa kutsutaankin anaerobiseksi.