Raamatun tulkinta

Raamattua on tulkittu eri tavoin eri aikoina ja tavat saattavat vaihtua myös saman kirkkokunnan sisällä.

Eri tulkintatavoista saatetaan yhdistellä eri piirteitä.

1) Allegorinen (vertauskuvallinen) tulkinta

Teksteillä on syvempi, vertauskuvallinen merkitys ja ne viittaavat johonkin muuhun kuin siihen, mistä ne puhuvat.
Yleinen tulkintatapa 1500-luvulle saakka.

2) Pelastushistoriallinen tulkinta

Painotetaan kohtia, jotka käsittelevät ihmisen pelastusta, muut kohdat eivät ole niin tärkeitä.
Tärkein sisältö on ihmisen ja Jumalan välinen suhde.
Raamattu sisältää aikansa kulttuurin piirteitä, joita ei tule tulkita kirjaimellisesti.
Raamattu on sekä ihmisen että Jumalan sanaa.

3) Fundamentalistinen tulkinta

"kirjaimellinen tulkinta" Esim: Jumala loi maailman 7 vuorokaudessa.
Raamattu on erehtymätön.
kirjoittajat "Jumalan kyniä"

4) Eksistentiaalinen tulkinta

Raamatusta on etsittävä sanoma, joka koskettaa lukijaa tässä ja nyt. Sanoman ymmärtämiseksi lukijan tulee huomioida kirjoitusajan erilainen maailmankuva ja kulttuuri.
Raamatusta ei haeta historiallista tai tieteellistä tietoa, vaan sisältöä ja merkitystä omaan elämään.

Ortodoksinen kirkko tulkitsee Raamattua kokonaisuutena, eikä siitä voi irrottaa yksittäisiä jakeita perustelemaan asioita tyhjentävästi.
Asiayhetys ja kokonaisuus on huomioitava tekstiä tulkittaessa ja on selvitettävä, mitä kirjoittaja halusi omana aikanaan sanoa lukijalle.
Vaikka Raamattu nähdään Jumalan sanana siten, että Jumala on vaikuttanut kirjoittajiin, näkyy teksteissä myös kirjoittajan persoonallinen tyyli. Raamatusta ei tule hakea vastauksia esim. luonnontieteeseen. Luomiskertomus vastaa ennemminkin kysymykseen "kuka loi maailman".
Ortodoksinen kirkko ei tulkitse Raamattua sanatarkasti.