Tänään lähdimme huristelemaan tilausbussilla kohti pääkirjastoa.
Kirjaston aulassa meitä odotti opas, joka ohjasi meitä parin tunnin ajan kirjastonkäytön saloihin:
Nukketeatterissa opimme, että kirjastokorttia ei pidä lainata parhaalle kaverillekaan. Kadonneesta kirjasta olemme korvausvastuussa me itse, kortinhaltiat. Kirjaston kellariin laskeuduimme monien monien rappusten kautta ( tiesithän että yksi rappu vastaa kymmentä kävelyaskelta tasaisella?) ja näimme tosi vanhojakin kirjoja. Kellarin kummitukseen emme tänään törmänneet, vaikka jotkut väittävät sellaisen nähneensä. Ihan hyvä ettei tarvinnut karkuun juosta, palo- ovet olivat niin raskaita!
Tutustuimme lainaus- ja palautuskoneisiin. Palautuskirjojen lajittelukone oli monitaituri. Osa sai lunastaa tilaamansa kirjastokortit.
Kivoja paikkoja oli monta, kaunis Petronellan maalauksilla koristeltu satuhuone, lekotteluun houkuttava lastenosasto ja satutuoli....kirjastossa aika kuluisi kuin huomaamatta. Lapsista huomasi, kuinka kirjojen lumo otti valtaansa: näitä on niin paljon, näin mielenkiintoisen näköisiä, ja saan itse valita mitä katselen ja missä. Ilmaiseksi. Yksin tai ystävän kanssa.
Pelien ja videoiden ikärajoista saimme myös selkeää tietoa: jos olet päivääkään alle 7- vuotias, et voi lainata kirjastokortillasi aineistoa, jonka ikäraja on 7 vuotta. Arvostetaan ikärajoja ja noudatetaan niitä, sillä kirjastosta löytyy niin paljon kaikkea kivaa, kaikenikäisille! Ei kun lainaamaan!