Mesopotamia – Kaksoisvirranmaa
Mesopotamia – Kaksoisvirranmaa

Mesopotamia eli Kaksoisvirranmaa oli yksi maailman vanhimmista korkeakulttuurien syntyalueista. Tigris- ja Eufratjokien varsille kehittyi maanviljelyä ja suuria kaupunkeja jo tuhansia vuosia sitten. Alueella eläneet sumerilaiset rakensivat kaupunkeja, harjoittivat monenlaisia ammatteja ja palvoivat jumalia suurissa temppeleissä.
Kahden suuren joen maa
Mesopotamia eli Kaksoisvirranmaa oli yksi maailman vanhimmista korkeakulttuurien syntyalueista. Se sijaitsi pääasiassa nykyisen Irakin alueella, muinaisen Persian länsipuolella. Mesopotamian ensimmäiset suuret kaupungit olivat syntyneet jo tuhansia vuosia ennen Persian kuningas Kyyros Suuren aikaa.
Mesopotamian halki virtasi kaksi suurta jokea, Tigris ja Eufrat. Ne saivat alkunsa pohjoisilta vuoristoalueilta ja virtasivat etelään kohti Persianlahtea. Mesopotamia tarkoittaa jokien välistä maata, mistä tulee myös suomenkielinen nimitys Kaksoisvirranmaa.
Etelä-Mesopotamiassa oli laajoja tasankoja, joilla kesät olivat kuumia ja kuivia. Jokien vesi oli elintärkeää ihmisille, eläimille ja maanviljelylle. Joet saattoivat kuitenkin tulvia arvaamattomasti. Tulvat toivat pelloille hedelmällistä lietettä, mutta saattoivat myös tuhota viljelyksiä ja rakennuksia.

Kastelukanavat ja maanviljely
Mesopotamian asukkaat oppivat johtamaan jokien vettä pelloille kaivamalla kastelukanavia. Niiden avulla maata voitiin viljellä myös kauempana jokien varsilta. Kanavien rakentaminen ja kunnossapito vaativat paljon työtä ja ihmisten yhteistyötä.
Pelloilla kasvatettiin erityisesti ohraa ja vehnää. Lisäksi viljeltiin taatelipalmuja ja vihanneksia. Kotieläiminä pidettiin esimerkiksi lampaita, vuohia ja nautoja.
Maanviljelyn kehittyessä ruokaa saatiin tuotettua yhä enemmän. Kaikkien ihmisten ei enää tarvinnut viljellä maata, vaan osa saattoi keskittyä muihin ammatteihin. Ihmisistä tuli esimerkiksi savenvalajia, kutojia, metalliseppiä ja kauppiaita.
Vähitellen kylistä kasvoi suuria kaupunkeja.
Sumerilaiset kaupungit
Etelä-Mesopotamiassa kehittyi sumerilainen kulttuuri, jonka kaupungit kuuluivat maailman varhaisimpiin. Kaupunkikulttuuri alkoi kehittyä alueella jo noin 6000 vuotta sitten eli 4000-luvulla eaa.
Tunnetuimpia sumerilaisia kaupunkeja olivat Uruk ja Ur. Erityisesti Uruk kasvoi suureksi kaupungiksi, jossa asui myöhemmin kymmeniätuhansia ihmisiä.
Sumerilaiset rakensivat talonsa pääasiassa savitiilistä, sillä alueella oli runsaasti savea mutta vain vähän rakennuskiveä ja puuta. Savitiilet valmistettiin muotoilemalla kosteaa savea ja kuivattamalla tiilet auringossa.
Sumerilaiset kaupungit muodostivat itsenäisiä kaupunkivaltioita. Jokaisella kaupungilla oli oma hallintonsa ja sen ympärillä viljelymaita ja kyliä. Kaupunkien hallitsijat johtivat yhteisiä töitä ja huolehtivat kaupungin puolustamisesta.
Kaupunkivaltiot kävivät kauppaa keskenään, mutta saattoivat myös sotia viljelymaista ja vedestä.
Kaupungeissa työskenteli maanviljelijöiden lisäksi käsityöläisiä, kauppiaita, pappeja ja hallinnon työntekijöitä. Kauppiaat hankkivat kaukaisilta alueilta esimerkiksi puuta, kiveä ja metalleja, joita Mesopotamiassa oli vähän. Vastineeksi he vaihtoivat muun muassa villakankaita ja muita valmistettuja tuotteita.
Jumalat ja temppelit
Sumerilaiset uskoivat moniin jumaliin, joiden ajateltiin vaikuttavan luonnon tapahtumiin ja ihmisten elämään. Jokaisella suurella kaupungilla oli omat tärkeät jumalansa, joiden kunniaksi rakennettiin temppeleitä.
Esimerkiksi Urukin kaupungissa palvottiin taivaanjumala Ania ja jumalatar Inannaa. Papit huolehtivat uskonnollisista toimituksista ja temppeleiden toiminnasta.
Mesopotamian kaupunkeihin rakennettiin myös suuria, porrasmaisia temppelirakennelmia, joita kutsuttiin zikkurateiksi. Ne rakennettiin savitiilistä, ja niiden huipulla sijaitsi jumalalle omistettu pyhäkkö. Zikkuratit kohosivat korkealle muiden rakennusten yläpuolelle ja olivat kaupunkien merkittäviä uskonnollisia rakennelmia.

Zikkuratin pienoismalli. Mesopotamiassa rakennettiin suuria, porrasmaisia temppelirakennelmia, joita kutsuttiin zikkurateiksi. Niiden huipulla sijaitsi jumalalle omistettu pyhäkkö. Kuva: Neoclassicism Enthusiast / Wikimedia Commons, CC0 1.0.