En ole koskaan lukenut Mika Waltarin kirjaa Sinuhe egyptiläinen. Olen käynyt Kuninkaiden laaksossa ja nähnyt pyramideja. Minulla on Papyrus-taulu seinällä. Tällä hetkellä matkustan Egyptiin, Babyloniaan ja Syyriaan Ylen radioteatterin ”äänikirjan” mukana ja pääsen osaksi Sinuhen myyttistä seikkailua. Huomenna su 11.2. meillä Suomessa vallanpitäjä vaihtuu tai siis virallisesti maaliskuussa, mutta huomenna tiedämme illalla vaalituloksen. Saammeko presidentiksi kotkan vai kyyhkyn? Waltarin teosta kuunnellessa, ei voi olla konstruoimatta ihmisten kohtaloita tämän ajan haasteisiin: Köyhyys, ekososiaalinen eriarvoisuus, nuorten mielenterveysongelmat, pahoinvointi hyvinvointivaltiossa. Kaikki tämä on kaduilla nähtävissä. Uutisointia täyttää militaristiset kuvat ja keskustelut. Raja kiinni! Poliittinen ilmapiiri luo vahvaa jakoa: oikeistolaiset ”sinimustat”, vasemmistolaiset eli kommenttikenttien ”vihervassarit” ja sitten on ne ei-kanta-suomalaiset tai muuten erilaiset vaikkapa suuntautumiseltaan. Konservatiiviset arvot, jotka kumpuavat uskonnollisista, poliittisista sekä eri ihmisryhmiä erottelevista näkemyksistä, eivät tunnu löytävän konsensusta poliittisessa keskustelussa.

Miten konsensusta voisi löytyä? Voisiko auttaa, että ”astutaan toisen saappaisiin”? Ja kyllä, avainsana on sivistys, vaikka itse koen tämän hetken poliittisen ilmapiirin murentavan sivistyksen arvopohjaa. Pääsin tällä viikolla kuuntelemaan Itä-Suomen yliopiston professori Arto. O. Salosen Teams-luentoa Sivistymällä meistä tulee planetaarisia toimijoita. Salonen totesi, että sivistyminen tapahtuu itsen ja maailman välissä: Kiivetään ennakkoluulojen yli, väistetään pelkistettyjä ja lukkoon lyötyjä määrittelyjä, avarretaan käsityksiä itsestä osana muuta todellisuutta. Määritellään ihmisenä olemista ja suhdetta ympäröivään todellisuuteen uudelleen. Konsensusta kyllä tarvitaan, sillä Maailman talousfoorumi 2024 on todennut vakavimmat riskit vuosille 2024-2033:

• Äärimmäiset sääilmiöt
• Kriittinen muutos maapallon järjestelmissä (yhden keikahduspisteen ylitys)
• Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ja ekosysteemin romahdus
• Luonnonvarojen puute

Tällä viikolla opinnoissani sain osallistua asiantuntijaluennoille kurssilla Muuttuva hyvinvointi ja ekososiaalinen oikeudenmukaisuus. Luentojen yhteisenä teemana oli Hyvinvointivaikutusten tunnistaminen: Eriarvoisuus paikallisena ja globaalina ilmiönä, yhteiskunnan muutos. Avartavat asiantuntijaluennot niistä kaikista heikompiosaisien ongelmista, joita Suomessa on: Ruoka-avun tarvitsijat, paperittomat, huono-osaisuuden esiintyminen hyvinvointialueilla. Voinko hyväosaisena todeta, kuin Sinuhe (?): ”Opin näkemään, että myös köyhät tuntevat ilon ja surun, kaipauksen ja kuoleman. Ja että köyhän lapsi syntyy maailmaan samanlaisena kuin rikkaan lapsi. Sydämeni pehmeni heitä kaikkia kohtaan. Heidän yksinkertaisuutensa tähden.”

Tieto luo tuskaa, mutta myös välineitä, kuinka vaikuttaa asioihin. Waltarin kirjassa on myös jotain hyvin Raamatullista. Myös luonnon ja ihmisen (ja jumalien) ekosysteemi on vahvasti mukana. Minea toteaa kirjassa Sinuhelle:

”Jokaisella päivällä on huoli itsestään. Miksi emme siis joisi viiniä ja iloitsisi paikassa, johon virta on meidät tuonut, sillä tämä on kaunis paikka ja kaislat varjostavat meitä ja haikarat huutavat kaislikossa. Myös näen sorsien lentävän kaulat ojossa pesiään rakentamaan ja vesi loistaa päivänvalossa vihreänä ja keltaisena ja sydämeni on kevyt kuin lintu vapauduttuani orjuudesta.”