KLASSISMI

Klassismin kauden alku ajoittuu 1700-luvun loppupuolelle, jolloin myös valistusaatteet pääsivät Euroopassa valloilleen. Ensimmäistä kertaa vuosisatoihin oli muodikasta ajaa ihmisoikeuksia ja uskonnonvapautta. Suvaitsevaisempi ilmapiiri mahdollisti sen, että musiikkia voitiin nyt soittaa julkisissa konserteissa.

Tällä aikakaudella kehittyi kolmiosainen sonaattimuoto, mitä käytetään säveltämisessä vielä nykyäänkin. Kolmioisaiseen sonaattimuotoon sävelletystä teoksesta löytyvät: esittelyjakso, kehittelyjakso ja kertausjakso.

Barokkikaudella kehiteltyihin jousiorkestereihin liitettiin puhallinsoittimia, eikä cembaloa tai urkuja enää pidetty tarpeellisina orkesterin harmoniapohjan luomiselle. Uudenlainen orkesteri mahdollisti klassismin tärkeimmän teosmuodon: sinfonian. Musiikkia aletaan säveltää myös jousikvartetille, eli kokoonpanolle jossa on kaksi viulua, alttoviulu ja sello.

Instrumenttien (=soitinten) osalta suuri muutos klassismin kaudella oli se, että piano syrjäytti cembalon. Pianolla voi säädellä soittamansa äänen voimakkuutta, eli taiteilijalla on mahdollisuus vaikuttaa äänimaailmaan paljon cembaloa tarkemmin.

Aikakauden suurimmat säveltäjät asuivat Wienissä ja vaikuttivat sieltä käsin, minkä takia usein puhutaan klassismin sijaan wieniläisklassismista. Wienin asukkaiden joukossa olivat muun muassa Ludwig van Beethoven ja lapsivirtuoosi Wolfgang Amadeus Mozart, joka alkoi säveltää jo viisivuotiaana. Ottaen huomioon että Mozart eli vain 35-vuotiaaksi, hän sävelsi huomattavan määrän laajoja teoksia, kuten 41 sinfoniaa ja 22 oopperaa. Häntä seurannut Beethoven alkoi jo luistaa klassisen musiikin säännöksistä, mikä enteili romantiikan aikakautta. Kuuntele alta näytteet kummankin herran musiikista:

Mozart: Pieni yösoitto

Beethoven: Viides sinfonia

Klassismi pähkinänkuoressa