Valitsin Rautiaisen ym. artikkelin Mummo pannuhuoneessa ja muita tarinoita tulevaisuuden koulusta. Poimin tekstistä muutamia tärkeitä aiheita opettajan työssä.

Artikkelissa puhuttiin siitä, että oppilaiden mielenkiinnonkohteet tulisi ottaa huomioon. Artikkelissa todettiin että koulu ei ole viihtymistä varten mutta kiinnostus kannattaa hyödyntää oppimisen tueksi. Kun oppilaalla on jokin oma kytkös opittavaan asiaan, jää se todennäköisemmin mieleen.

Artikkelissa mainittiin että oppilaiden ei tarvitse opiskella samoja asioita samaan aikaan. Olen tästä täysin samaa mieltä, mutta aloin miettimään tätä käytännön kannalta. Jos luokassa on tarpeeksi resursseja toteuttaa tällaista opetusta, se palvelee oppilaita varmasti erittäin hyvin. Liian vähillä resursseilla toteutettuna tapa saattaa kuitenkin kääntyä itseään vastaan, jos opettaja joutuu neuvomaan kaikkia yksitellen, ei aika riitä kaikille. Jos opettaja on luokassa ainoa aikuinen, on varmasti helpompaa että oppilaat opiskelisivat samoja asioita samaan aikaan. 

Nykyään siirrytään koko ajan enemmän siihen että oppilaat ovat aktiivisia toimijoita opetuksessa, opettajan rooli on ohjata. Tällainen opetustapa vaatii opettajalta ymmärrystä siitä, minkä ikäiset lapset pystyvät ottamaan vastuutaan oppimisesta. Vastuun antaminen oppilaille antaa varmasti eväitä tulevaisuudessa asioiden hoitamiseen ja antaa lapsille onnistumisen kokemuksia, mutta jotkut lapset saattavat kokea sen erittäin kuormittavana ja haastavana. Opettajan tulee erittäin tarkasti seurata miten lapsi onnistuu ohjaamaan omaa oppimistaan, ja antaa hänelle tarvittaessa tukea siihen. 

Koulussa opitaan paljon yleistietoa, mutta epäilen koulussa opittujen taitojen viemistä reaalimaailmaan. Koulu opettaa teoriaa, mutta ei käytännön asioita, kuten rahan hallintaa. Koulun tulisi mielestäni valmentaa vielä enemmän elämään, ja antaa elämää varten sellaiset valmiudet, että pärjää omassa elämässään vaikka ei oppeja kotoaan saisikaan. 

Erittäin tärkeä artikkelissa esille tullut asia on myös opettaja-oppilas suhde. Opettaja on erittäin suuressa osassa lasten ja nuorten elämää, viettäväthän he useita tunteja yhdessä joka arkipäivä. On tärkeää että opettajalla on aikaa pysähtyä jokaisen lapsen ääreen ja kohdata heidät yksilöinä.