Uudet valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet (2014) nostavat kestävän elämäntavan oppimisen keskeiseen asemaan. Jos aikaisemminkin puhuttiin kestävästä kehityksestä ja sen ymmärtämisestä, nyt edellytetään kestävän elämäntavan omaksumista.

Opetussuunnitelmassa sanotaan mm. näin: ” Perusopetuksessa tunnistetaan kestävän kehityksen ja ekososiaalisen sivistyksen välttämättömyys, toimitaan sen mukaisesti ja ohjataan oppilaita kestävän elämäntavan omaksumiseen.” ja ” Ekososiaalinen sivistys merkitsee ymmärrystä erityisesti ilmastonmuutoksen vakavuudesta sekä pyrkimystä toimia kestävästi. Ihminen kehittää ja käyttää teknologiaa sekä tekee teknologiaa koskevia päätöksiä arvojensa pohjalta. Hänellä on vastuu teknologian ohjaamisesta suuntaan, joka varmistaa ihmisen ja luonnon tulevaisuuden. Perusopetuksessa pohditaan kulutus- ja tuotantotavoissa ilmeneviä ristiriitoja suhteessa kestävään tulevaisuuteen sekä etsitään ja toteutetaan yhteistoimin ja pitkäjänteisesti elämäntapaamme korjaavia ratkaisuja.”

Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä että koulujen on tehtävä työtä kestävien elämäntapojen opettamiseksi sekä arvojen ja toimintakulttuurin ohjaamiseksi tätä tavoitetta tukemaan.

Yhtenä laaja-alaisen osaamisen tavoitteena opetussuunnitelmassa on Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen. Tärkeänä pidetään sitä että oppilaat saavat vaikuttamisen mahdollisuuksia ja oppivat myös oikeasti toimimaan ympäristön hyväksi. Kestävä elämäntapa mainitaan erikseen myös toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavana periaatteena: ”Tavoitteena on luoda toimintakulttuuria, joka edistää oppimista, osallisuutta, hyvinvointia ja kestävää elämäntapaa. Periaatteiden toteuttamiseksi tarvitaan paikallisten tarpeiden ja mahdollisuuksien huomioon ottamista, yhteistyötä huoltajien ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa sekä oppilaiden aitoa mukanaoloa yhteisön kehittämisessä.”