“Öhmm what is this?” “It is duck’s head , taste!” Ensimmäinen iltani Taiwanissa.

Teimme lukion kakkosista muodostuvan ryhmän kanssa matkan Taiwaniin viime syksynä (2014). Tämä oli ensimmäinen Euroopan ulkopuolelle suuntautunut opiskelijareissu Muuramen lukiossa ja oli kyllä sen arvoinen! Aloitimme valmistautumisen matkaa varten jo edellisenä syksynä (2013) keräämällä rahaa yrittäjyyskurssin kautta lehteä tekemällä ja muiden pienien tempausten avulla. Rahaa kertyi hyvin ja pian olikin jo aika aloittaa pitkä matkamme Taiwaniin.

Matka alkoi koulumme edustalta bussikyydillä Helsinkiin. Ihmiset olivat väsyneitä mutta innoissaan tulevasta matkasta. Osaa jännitti todella tuleva pitkä lento. Lentokoneen noustessa tiesimme että tästä matkasta tulee jotain erityistä.

Hongkongin lentokentän kautta saavuimme Taiwaniin. Finally! Kaikki olivat väsyneitä ja osa huolissaan siitä ovatko laukutkin selvinneet perille – ja niinhän siinä sitten kävi että ei. Monien laukut olivat jääneet Hongkongiin, mutta onneksi selvisi että saamme ne jo seuraavana aamuna. Harmi hävinneistä laukuista kuitenkin hälveni seuraavassa hetkessä kuin savuna ilmaan! Kävelimme ovista läpi ja yhtäkkiä alkoi kuulua kovaa hurrausta ja taputusta! Taiwanilaiset hostimme olivat vastassa kylttien kanssa ja saivat tuntemaan olomme enemmän kuin tervetulleiksi. Wau mikä vastaanotto!

Viikko alkoi vapaapäivällä isäntäperheiden kanssa. Menimme shoppailemaan ja syömään Taipein suosituille kaduille ja ihmisiä oli niiin paljon! Sain kokea heti aasialaisten ystävällisyyden – host siskoni ja veljeni kantoivat kaikki ostokseni eivätkä hyväksyneet vastaväitteitä, vaikka olivat nääntyä tavaramäärän alla. Tätä jatkui koko viikon ajan. Huhuh.. Sain heti myös huomata ettei host perheessäni kukaan muu puhunut englantia siskoni lisäksi. Asennoiduin kuitenkin positiivisesti, joten asia oli aika opettavainen kokemus. Seuraavana päivänä menimme hostiemme kouluun ja jaoimme ensimmäisen päivän kokemuksia suomalaisten kesken. Olimme todellakin saapuneet täysin erilaiseen kulttuuriin!

Viikko koulussa oli hieno. Opettajat ja oppilaat olivat todella nähneet vaivaa ja järjestäneet meille tekemistä joka päivälle erilaisien pajojen muodossa. Koulu oli kuin lukion ja amiksen sekoitus. Siellä oli monia eri ammattialoja ja myös lukio-opintoja. Olimme koulussa kuin julkkiksia. Kaikki vilkuttivat ja huusivat meille ja halusivat yhteiskuvia. Se oli hauskaa!

Koulun jälkeen meille oli suunniteltu melkein joka päivälle valmiiksi tekemistä, kuten: eläintarha, ananaskakkutehdas, shoppailua, hienoihin paikkoihin tutustumista ja pajoja. Pääsimme ananaskakkutehtaalla tekemään itse kakkuja, jotka ovat Taiwanissa todella tunnettuja.

Kävimme monena iltana Nightmarketeilla, jotka ovat katuja kiertäviä ostoskojuja. Niitä oli kaikkialla. Maistelimme kaikkea kummallista ja tykkäsin kyllä monista ruuista, kuten kanan sydämestä.

Host perheemme kanssa meni hyvin, vaikka emme niin paljoa puhuneetkaan xD Viimeisenä päivänä menimme syömään todella hienoon ravintolaan ja olin viikon aikana vihdoin oppinut syömään puikoilla – YES! Kävimme myös kuumien lähteiden ympärille rakennetussa kylpylässä host-perheeni kanssa -- mikä oli upeaa!

Jos mietin viikkoa kokonaisuudessaan, opin paljon. Ihmisten ystävällisyys ja uhrautuvaisuus yllätti ja ihmetytti kerta toisensa jälkeen. Tässä asiassa kulttuuri oli kuin Suomen vastakohta. Vieraat ihmiset olivat kilttejä ja hymyilivät mutta silti oma host-siskoni oli ystävällisin koskaan tapaamani ihminen. <3

Oma ilo ja elämä ei ole suoraan verrannollinen meidän määrittelemän elintason hyvyyteen/huonouteen, I noticed. Monet heistä olivat onnellisempia kuin moni suomalainen, vaikka heillä oli paljon vähemmän. Ystävyys ja perhe on paljon tärkeämpää.

Vaikka emme puhuneet perheeni kanssa yhteistä kieltä, se ei oikeastaan kommunikointia estänyt. Osoitimme asioita ja ilmeet sekä muu kehon kieli kertoi riittävästi. Tajusin kuitenkin myös sen kuinka ihanaa ja helpottavaa on, jos ympärillä on samaa äidinkieltä puhuvia ihmisiä. "Elämisen helppous viehättää." Ah.

Reissu Taiwaniin oli yksi "once in a life time" kokemuksista, joista oppii paljon ja joita elämässä todella arvostaa. I'll be back someday.

By: Manna Aho