Tositarina-verstas
1. Lukemani kirja on nimeltään Josef Kleinin kolme elämää. Kirja kertoo saksalaismiehen Josef Kleinin elämästä vuosina 1925-1953. Kirja perustuu suurimmilta osin kirjailija Ulla Lenzen isoisän elämään, mutta Lenze huomauttaa kirjan alussa että hahmo Josef Klein on hänen keksimänsä. 
Kirja on rakenteeltaan sellainen, että ajassa hypitään eteen ja taakse, täten myös eri paikkoihin/maihin (tästä nimi kolme elämää, kolme eri sijaintia ja elämänvaihetta). Toisen maailmansodan aikana ja portailla Josef muuttaa ja asuu New Yorkissa ja tekee töitä radiomiehenä saksalaiselle yhteisölle kaupungissa. Hän asuu Yhdysvalloissa vuosia, mutta joutuu vangituksi rakentamansa radion takia, jota natsit olivat käyttäneet sodassa, ja palaa Neussiin Saksaan. Kirjan loppuvaiheilla hän lähtee Etelä-Amerikkaan entisten natsituttujensa kanssa. 

2. Josef kuvataan yleisesti pienenä toimijana isommassa joukossa. Hän ei oikein koskaan "kuulu" mihinkään joukkoon, New Yorkissa hänet leimataan saksalaiseksi ja täten ulkopuoliseksi, asuinalueellaan Harlemissa Josef on valkoinen mies, eikä tohdi ottaa osaa alueen kulttuuriin, kotimaahansa Saksaan palatessa hän on "amerikalisoitunut" eikä täten myöskään sovi porukkaan yms.
Hän on myös pelinappula etenkin sodan aikana. Natsit käyttävät hänen rakentamaansa radiota hyväkseen ja vaikka Josef vastustaa natsi-ideologiaa, hänet vangitaan. Yksilön rooli on siis suuremmaksi osaksi toimia muiden ehdoilla ja toisten maailmaassa, vaikka se tarkoittasikin ulkopuolisena elämistä. 

3. Yhteiskunta on kuvattu hyvin painostavana ja määräilevänä, sekä tuomitsevana. Yksilöt yhteiskunnan sisällä ovat hyväksyviä (esimerkiksi Lauren tai Max -hahmot), mutta kokonaisuudessaan yhteiskunnalla on taipumus toimia ikävällä tavalla. 

4. Kirja hyvin selvästi kritisoi natseja ja heidän toimintaansa (antifasismi läsnä). Muukalaispelko tms. on myös kritiikin alaisena. Perusideana ehkä "vihaa ideologiaa, älä yksilöä" (Josef toimi yhteistyössä natsien kanssa ja auttoi osittain heitä, lukijan kuuluu vihata natsismia eikä Josefia). 

5. Mielestäni "yksilö toimii osana yhteisöä, jossa hän ei haluaisi olla, mutta ei voi paeta/irrotautua koska hän ei uskalla" -juonirakenne on hieman ylikäytetty ja jopa hieman kliseinen. 
Novellin rakenne (hypitään eteen ja taakse ajassa) oli mielestäni hyvä valinta, en ole varma onko se enää niinkään tuore. 

6. Ihan hyvin, kai? Tunne siitä, että on yhteiskunnan ulkopuolella tai se ettei "kuulu" on tietysti samaistuttavaa monelle. Ehkä jos sen saa irti teoksesta, niin ihan hyvin novelli sopii nykyaikaan.