Vilma Koisti
Tositarina-verstas
1. Lukemani kirja on nimeltään Josef Kleinin kolme elämää. Kirja kertoo saksalaismiehen Josef Kleinin elämästä vuosina 1925-1953. Kirja perustuu suurimmilta osin kirjailija Ulla Lenzen isoisän elämään, mutta Lenze huomauttaa kirjan alussa että hahmo Josef Klein on hänen keksimänsä.
Kirja on rakenteeltaan sellainen, että ajassa hypitään eteen ja taakse, täten myös eri paikkoihin/maihin (tästä nimi kolme elämää, kolme eri sijaintia ja elämänvaihetta). Toisen maailmansodan aikana ja portailla Josef muuttaa ja asuu New Yorkissa ja tekee töitä radiomiehenä saksalaiselle yhteisölle kaupungissa. Hän asuu Yhdysvalloissa vuosia, mutta joutuu vangituksi rakentamansa radion takia, jota natsit olivat käyttäneet sodassa, ja palaa Neussiin Saksaan. Kirjan loppuvaiheilla hän lähtee Etelä-Amerikkaan entisten natsituttujensa kanssa.
2. Josef kuvataan yleisesti pienenä toimijana isommassa joukossa. Hän ei oikein koskaan "kuulu" mihinkään joukkoon, New Yorkissa hänet leimataan saksalaiseksi ja täten ulkopuoliseksi, asuinalueellaan Harlemissa Josef on valkoinen mies, eikä tohdi ottaa osaa alueen kulttuuriin, kotimaahansa Saksaan palatessa hän on "amerikalisoitunut" eikä täten myöskään sovi porukkaan yms.
Hän on myös pelinappula etenkin sodan aikana. Natsit käyttävät hänen rakentamaansa radiota hyväkseen ja vaikka Josef vastustaa natsi-ideologiaa, hänet vangitaan. Yksilön rooli on siis suuremmaksi osaksi toimia muiden ehdoilla ja toisten maailmaassa, vaikka se tarkoittasikin ulkopuolisena elämistä.
3. Yhteiskunta on kuvattu hyvin painostavana ja määräilevänä, sekä tuomitsevana. Yksilöt yhteiskunnan sisällä ovat hyväksyviä (esimerkiksi Lauren tai Max -hahmot), mutta kokonaisuudessaan yhteiskunnalla on taipumus toimia ikävällä tavalla.
4. Kirja hyvin selvästi kritisoi natseja ja heidän toimintaansa (antifasismi läsnä). Muukalaispelko tms. on myös kritiikin alaisena. Perusideana ehkä "vihaa ideologiaa, älä yksilöä" (Josef toimi yhteistyössä natsien kanssa ja auttoi osittain heitä, lukijan kuuluu vihata natsismia eikä Josefia).
5. Mielestäni "yksilö toimii osana yhteisöä, jossa hän ei haluaisi olla, mutta ei voi paeta/irrotautua koska hän ei uskalla" -juonirakenne on hieman ylikäytetty ja jopa hieman kliseinen.
Novellin rakenne (hypitään eteen ja taakse ajassa) oli mielestäni hyvä valinta, en ole varma onko se enää niinkään tuore.
6. Ihan hyvin, kai? Tunne siitä, että on yhteiskunnan ulkopuolella tai se ettei "kuulu" on tietysti samaistuttavaa monelle. Ehkä jos sen saa irti teoksesta, niin ihan hyvin novelli sopii nykyaikaan.
1. Lukemani kirja on nimeltään Josef Kleinin kolme elämää. Kirja kertoo saksalaismiehen Josef Kleinin elämästä vuosina 1925-1953. Kirja perustuu suurimmilta osin kirjailija Ulla Lenzen isoisän elämään, mutta Lenze huomauttaa kirjan alussa että hahmo Josef Klein on hänen keksimänsä.
Kirja on rakenteeltaan sellainen, että ajassa hypitään eteen ja taakse, täten myös eri paikkoihin/maihin (tästä nimi kolme elämää, kolme eri sijaintia ja elämänvaihetta). Toisen maailmansodan aikana ja portailla Josef muuttaa ja asuu New Yorkissa ja tekee töitä radiomiehenä saksalaiselle yhteisölle kaupungissa. Hän asuu Yhdysvalloissa vuosia, mutta joutuu vangituksi rakentamansa radion takia, jota natsit olivat käyttäneet sodassa, ja palaa Neussiin Saksaan. Kirjan loppuvaiheilla hän lähtee Etelä-Amerikkaan entisten natsituttujensa kanssa.
2. Josef kuvataan yleisesti pienenä toimijana isommassa joukossa. Hän ei oikein koskaan "kuulu" mihinkään joukkoon, New Yorkissa hänet leimataan saksalaiseksi ja täten ulkopuoliseksi, asuinalueellaan Harlemissa Josef on valkoinen mies, eikä tohdi ottaa osaa alueen kulttuuriin, kotimaahansa Saksaan palatessa hän on "amerikalisoitunut" eikä täten myöskään sovi porukkaan yms.
Hän on myös pelinappula etenkin sodan aikana. Natsit käyttävät hänen rakentamaansa radiota hyväkseen ja vaikka Josef vastustaa natsi-ideologiaa, hänet vangitaan. Yksilön rooli on siis suuremmaksi osaksi toimia muiden ehdoilla ja toisten maailmaassa, vaikka se tarkoittasikin ulkopuolisena elämistä.
3. Yhteiskunta on kuvattu hyvin painostavana ja määräilevänä, sekä tuomitsevana. Yksilöt yhteiskunnan sisällä ovat hyväksyviä (esimerkiksi Lauren tai Max -hahmot), mutta kokonaisuudessaan yhteiskunnalla on taipumus toimia ikävällä tavalla.
4. Kirja hyvin selvästi kritisoi natseja ja heidän toimintaansa (antifasismi läsnä). Muukalaispelko tms. on myös kritiikin alaisena. Perusideana ehkä "vihaa ideologiaa, älä yksilöä" (Josef toimi yhteistyössä natsien kanssa ja auttoi osittain heitä, lukijan kuuluu vihata natsismia eikä Josefia).
5. Mielestäni "yksilö toimii osana yhteisöä, jossa hän ei haluaisi olla, mutta ei voi paeta/irrotautua koska hän ei uskalla" -juonirakenne on hieman ylikäytetty ja jopa hieman kliseinen.
Novellin rakenne (hypitään eteen ja taakse ajassa) oli mielestäni hyvä valinta, en ole varma onko se enää niinkään tuore.
6. Ihan hyvin, kai? Tunne siitä, että on yhteiskunnan ulkopuolella tai se ettei "kuulu" on tietysti samaistuttavaa monelle. Ehkä jos sen saa irti teoksesta, niin ihan hyvin novelli sopii nykyaikaan.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Vilma Koisti
Tositarina-verstas
*isosetä (ajatusvirhe)
*isosetä (ajatusvirhe)
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Emilia Niskanen
Tositarina-verstas
Kohdassa 4 minunkin lukemassani kirjassa on samantyylistä ajattelua. Päähenkilö ei yritä tuomita SS-joukkojen alla työskenteliviä ihmisiä, vaan heidän ideologiaansa. Ajatellaan, että kaikki koittavat vain toimia selvitäkseen sota-ajasta.
Kohdassa 4 minunkin lukemassani kirjassa on samantyylistä ajattelua. Päähenkilö ei yritä tuomita SS-joukkojen alla työskenteliviä ihmisiä, vaan heidän ideologiaansa. Ajatellaan, että kaikki koittavat vain toimia selvitäkseen sota-ajasta.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Vilma Koisti
Tositarina-verstas
joo ihmiset ovat vaan yksilöitä pahassa tilanteessa. mietin täs että, onko parempi että natsit yritetään kuvata "sympaattisemmin" vai että heistä tehdään perinteiseen tyyliin tunteettomia hirviöitä?
joo ihmiset ovat vaan yksilöitä pahassa tilanteessa. mietin täs että, onko parempi että natsit yritetään kuvata "sympaattisemmin" vai että heistä tehdään perinteiseen tyyliin tunteettomia hirviöitä?
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Emilia Niskanen
Tositarina-verstas
Tää on totta. Kuitenkin natsismia kannattavia henkilöitä ei voida leimata suoraan syyttomiksi omaan toimintaansa sen takia, että he kokivat painostusta, mutta myös kirjassa tulee ilmi, että siitä huolimatta monet todellakin kannattivat Hitlerin hallintoa ja toimivat se mukaan omasta tahdostaan.
Tää on totta. Kuitenkin natsismia kannattavia henkilöitä ei voida leimata suoraan syyttomiksi omaan toimintaansa sen takia, että he kokivat painostusta, mutta myös kirjassa tulee ilmi, että siitä huolimatta monet todellakin kannattivat Hitlerin hallintoa ja toimivat se mukaan omasta tahdostaan.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Vilma Koisti
Tositarina-verstas
joo omassa teoksessanikin on tietty niitä Hitlerin faniklubin ykkösjäseniä, mutta löytyy myös niitä "väärässä paikassa väärään aikaan"- ihmisiä. parasta olisi (omasta mielestäni) jos kirjan luettua lukija ei sympatisoisi natsien kanssa. sellaisen lopputuleman löytäminen riippuu juuri hyvästä tasapainosta vastuun pistämistä teoksissa esiintyville natseille ja ihmisyyden myöntämistä hahmoille (luo kuvan, että asia voisi tapahtua oikeassakin elämässä, eivätkä natsit ole/olleet vaan kasvottomia pahiksia vaan oikeita ihmisiä).
joo omassa teoksessanikin on tietty niitä Hitlerin faniklubin ykkösjäseniä, mutta löytyy myös niitä "väärässä paikassa väärään aikaan"- ihmisiä. parasta olisi (omasta mielestäni) jos kirjan luettua lukija ei sympatisoisi natsien kanssa. sellaisen lopputuleman löytäminen riippuu juuri hyvästä tasapainosta vastuun pistämistä teoksissa esiintyville natseille ja ihmisyyden myöntämistä hahmoille (luo kuvan, että asia voisi tapahtua oikeassakin elämässä, eivätkä natsit ole/olleet vaan kasvottomia pahiksia vaan oikeita ihmisiä).
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Janne Romppainen
Tositarina-verstas
Oikein hyvää pohdintaa teiltä!
Oikein hyvää pohdintaa teiltä!
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Emilia Niskanen
Tositarina-verstas
Vielä 5. kohtaan ajatuksia. Lukemassani teoksessa käytettiin myös hieman tällaista edestakaisin hyppimistä. Se kyllä toimi ihan hyvin, toi perspektiivia siihen millaista Lalen elämä voisi olla ja kuinka hänkin oli ennen ihminen omalla identiteetillä eikä pelkkä numerosarja paraakissa.
Vielä 5. kohtaan ajatuksia. Lukemassani teoksessa käytettiin myös hieman tällaista edestakaisin hyppimistä. Se kyllä toimi ihan hyvin, toi perspektiivia siihen millaista Lalen elämä voisi olla ja kuinka hänkin oli ennen ihminen omalla identiteetillä eikä pelkkä numerosarja paraakissa.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.