Ihmiselle on kehittynyt monenlaisia puolustusmekanismeja (hyvä kuva s.110), koska elinympäristössämme on valtavasti bakteereja, viruksia ym. mikrobeja, jotka uhkaavat terveyttämme.

Valkosolut, joita on monentyyppisiä, ovat erikoistuneet elimistön sisäiseen puolustamiseen. Niitä liikkuu verenkierrossa, mutta valkosoluja on myös kudoksissa ja esim. imusolmukkeissa.

Ensimmäisenä toiminnan aloittavat syöjäsolut, jotka sulkevat bakteereja sisälleen ja hajottavat ne. Syöjäsolut tuhoavat myös vasta-aineen peittämiä viruksia. Monimutkaisemmasta puolustuksesta vastaavat imusolut, jotka valmistavat vasta-aineita. Vasta-aineet tappavat bakteereja tai tekevät bakteereja syöjäsoluille tunnistettaviksi.

Virukset ovat hankalampia tapauksia. Esimerkiksi koronaviruksen tapauksessa vasta-aine tekee viruksen päälle "kelmun", joka estää niiden piikkien toiminnan soluun tunkeutumisessa. Vielä yhdentyyppiset valkosolut osaavat tunnistaa viruksia sisältäviä ihmisen soluja ja tuhota niitä.

Sairastettuamme osasta imusoluja kehittyy muistisoluja, jotka reagoivat samaan taudinaiheuttajaan seuraavalla kerralla nopeasti. Osaan sairauksista kehittyy elinikäinen immuniteetti (vesirokko) ja osaan lyhytkestoisempi.

Rokotuksella voidaan hankkia keinotekoisesti immuniteetti sekä bakteerien (esim. jäykkäkouristus) että virusten (esim. tuhkarokko) aiheuttamiin sairauksiin. Rokote käynnistää immuunireaktion, saa elimistön muodostamaan vasta-aineita ja muistisoluja. Rokotteilla on pystytty hävittämään esim. polio Suomesta.