Ahtaat sukupuoliroolit kaventavat yhä monien poikien elämää – Poikien Puhelin haluaa moninaistaa miehen mallia: "Itsekin välillä hämmästyn, miten paljon erilaisuus vielä häiritsee osaa pojista"
Artikkeli todentaa "toksista maskuliinisuutta", joka nykyään on onneksi yhtä etenevissä määrin poistumassa, mutta joka edelleen on monissa yhteisösissä läsnä. Yhteisöissä vallallaan olevia näkemyksiä on erittäin hankalaa muuttaa tai kyseenalaistaa, jollon ne jatkuvalla rummutuksellaan lopulta muuntavat myös en mudostavien yksilöiden ajatukset homogeenisksi toisintajiksi.
Opettajan näkökulmasta ongelma on stereotypioden ja stigmojen avaaminen keskustelulle. Muistan omilta ajoiltani Poikine Puhelimeen liittyvän naureskelun, enkä ikini itse edes ajatellut sine tai kellekkään muulle puhumista, koska niitä ei käsitelty kasvun kanavina, vaan säälittävyyden käyntikorttina. "Ei minulle, koska vaikka minulla menee huonosti, on statukseni sentään tuota parempi", mikä kuulostaa nykyään monessakin suhteessa järkyttävltä, mutta joka oli oma - ja nykyäänkin vielä - todella monen muun ajatusmaailma.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Mia Kavasto
Olen tainnut korvata mahdollisia poissaolojaryhmäkeskusteluilla, mutta aloin näitä lukemaan silti ja kiinnostuin. Lyhyesti kommentoin:
"Poikien Puhelin soi viime vuonna lähes 47 000 kertaa. Neljän työntekijän voimin pyörivässä Väestöliiton maksuttomassa palvelussa ehdittiin vastata vain neljännekseen kaikista puheluista."
Tämä yllätti minua, siis tämä valtava puheluiden määrä.
Opettajana minulla on mahdollisuus keventää erilaisuuden stigmaa. Voin elää oppilaitteni keskellä voimakkaasti avointen, moninaisuutta syläilevien arvojen mukaan ja antaa niiden tarttua myös oppijoihin. Draamaa rummuttaisin nimenomaisesti tällaisissa tilanteissa: draaman keinoin tällaisiakin teemoja voidaan käsitellä ja sanoa vahvasti, että sä olet täydellinen "juuri tuollaisena".
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.