Tarkastelimme haastattelututkimuksessamme, millaisia valmiuksia erilaisista opettajankoulutusohjelmista valmistuvat opettajaopiskelijat opinnoistaan saavat ruotsinopettajuuteen. Tuloksissa korostui opiskelijoiden näkemys ruotsinopettajuudesta kielitaidon, oppiaineen sisältöosaamisen ja yleisen pedagogisen taidon yhdistelmänä – sekä opintojen antamissa valmiuksissa että kehittämiskohteissa. Opiskelijat pitivät oman opettajuutensa kehittymiselle merkityksellisenä erityisesti opiskelutovereilta ja henkilökunnalta saatua tukea ja keskusteluja sekä opetuksen käytäntöä korostavia opintoja.

Ruotsin kieltä opetetaan Suomessa kaikilla koulutusasteilla, kielikylvystä korkeakouluihin. Ruotsinopettajilta tarvitaankin laajasti osaamista eri koulutusasteilla työskentelyyn. Opettajan työnkuva itsessään on hyvin laaja ja ulottuu luokkahuoneessa tapahtuvan opetuksen lisäksi useisiin muihin työtehtäviin, kuten erilaisiin palavereihin, opetuksen suunnitteluun ja arviointiin sekä koulutusasteesta riippuen myös kodin ja koulun väliseen yhteydenpitoon ja yhteistyöhön. Lisäksi eri koulutusasteilla erilaiset ohjaavat dokumentit (kuten opetussuunnitelmat) asettavat opetukselle suuntaviivoja mm. opetuksen sisältöihin ja työtapoihin liittyen. Esimerkiksi perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa nostetaan esiin kielitietoisuus ja oppijoiden monikielisyyden tukeminen jokaisen opettajan tehtävänä, mutta erityisesti tämä linkittyy kieliaineiden opetukseen.

Kieliaineiden opetussisällöt tuovat myös ruotsinopettajan työnkuvaan monipuolisuutta. Kielen ymmärtämisen, oman tuottamisen ja vuorovaikutuksen rinnalla myös kieliopilliset ja kulttuuriset näkökulmat ovat perinteisesti olleet olennainen osa opetusta. Toisaalta lasten ja nuorten vähentynyt kiinnostus kieltenopiskeluun ja heikko motivaatio toisen kotimaisen kielen opiskeluun näyttäytyvät yhteiskunnallisessa keskustelussa ruotsinopettajan työtä leimaavana erikoishaasteena.  Vähenevät osallistujamäärät esimerkiksi ylioppilaskirjoitusten ruotsin kielen kokeessa kielivät siitä, etteivät nuoret näe ruotsin kieltä tärkeänä resurssina tulevaan työelämään.

Millaiset eväät opettajankoulutus antaa opiskelijoille ruotsinopettajan työn moninaisuuteen? Tutkimuksessamme “Se opettaminen joo, mutta miten sitten se kaikki muu” - Opettajaopiskelijoiden näkemyksiä ruotsinopettajuuteen kasvamisesta opintojen aikana selvitimme, millaista osaamista ruotsinopettajaopiskelijat kuvaavat opintojen antavan ruotsinopettajan työhön sekä mitä opettajaopiskelijat pitävät merkityksellisenä oman opettajuutensa kehittymiselle opettajankoulutuksen aikana.

Opettajaopiskelijoiden käsityksiä tutkimassa

Tutkimus oli osa tutkimushanketta Ruotsin kieli kokemuksena, pedagogiikkana ja politiikkana (PoPUpp 2022–2023), jota rahoitti Svenska kulturfonden. PoPUpp-hankkeessa ruotsin kielen opettajaopiskelijoiden käsityksiä tarkasteltiin muun muassa tulevaisuuden visualisointien kautta. Tässä tutkimuksessa keskityimme visualisointien pohjalta pidettyihin teemahaastatteluihin, joissa opiskelijat kuvasivat tarkemmin ajatuksiaan opinnoista ja tulevaisuuden opettajantyöstä.

Haastatteluihin osallistui 17 opiskelijaa kolmesta eri opettajankoulutusohjelmasta: ruotsin aineenopettajankoulutuksesta Jyväskylän yliopistossa ja Itä-Suomen yliopistossa sekä kielikylpyluokanopettajankoulutuksesta Åbo Akademissa Vaasassa. Yhteistä näille koulutusohjelmille on se, että opiskelijat saavat niistä valmistuessaan pätevyyden ruotsin opettajan tehtäviin.

Opinnoista vankka pohja opetustyöhön, muihin työtehtäviin kaivattiin enemmän tukea

Opintojen antamia valmiuksia ja mahdollisia kehittämiskohteita tarkasteltiin Richardsin (2010) luokittelun avulla, jossa kieltenopettajan osaamisen nähdään kattavan erilaisia tiedollisia ja pedagogisia taitoja (kuten oppiaineen sisältöosaaminen, opetustaito, pedagogiset päättelytaidot) sekä työyhteisöön liittyviä ulottuvuuksia. Haastatteluaineiston sisällönanalyysi osoitti, että ruotsinopettajuus näyttäytyi opiskelijoille vahvasti oman kielitaidon, oppiaineen sisältöosaamisen ja yleisten pedagogisten taitojen kautta. Opintojen nähtiin kehittäneen ruotsin kielen taitoja, taitoa opettaa kielen eri osa-alueita sekä myös motivoida oppilaita ruotsin opiskeluun. Yksittäiset vastaajat toivat esiin myös muita näkökulmia, kuten oman asiantuntijuuden ja ammatillisen identiteetin kasvun.

Yleisimmät opiskelijoiden esille tuomat kehittämiskohteet omassa osaamisessa kattoivat niin ikään omaan kielitaitoon, oppiaineen sisältöosaamiseen sekä yleiseen opetustaitoon liittyviä teemoja. Erityisesti opiskelijat toivat esiin opetustehtävien ulkopuolisiin työtehtäviin liittyvän osaamisen puutteen. Näitä olivat esimerkiksi yhteydenpito kodin ja koulun välillä, oppilashuolto ja erilaiset (tietotekniset) järjestelmät. Tämä huomio kiteytyi tutkimusartikkelin otsikkoonkin napattuun opiskelijan kommenttiin: ”Se opettaminen joo, mutta miten sitten se kaikki muu”. Opiskelijat vaikuttivat olevan hyvin tietoisia siitä, että opettajan työ on paljon muutakin kuin varsinaista opettamista, mutta opinnoissa tätä ”kaikkea muuta” ei avata riittävästi.

Vaikka teoriatiedolla ja tutkimuksella on paikkansa yliopisto-opetuksessa, aineistossamme näkyi selkeästi opiskelijoiden toive tuoda teoriaa ja käytäntöä entistä lähemmäs toisiaan, jotta opinnoista saatu teoriatieto ei jäisi täysin irralliseksi muuten hyvin käytännönläheiseksi koetusta kieltenopettajan työstä.

Opiskelijoiden osittain päällekkäiset maininnat opintojen tuomista valmiuksista ja oman osaamisen kehittämiskohteista kertovat myös siitä, että opiskelijoilla on erilaisia tarpeita ja toiveita opinnoilleen. Esimerkiksi oman kielitaidon vahvistamiseen liittyvät tarpeet ovat vaihtelevat – toinen kaipaa tähän paljon enemmän tukea kuin toinen. Erilaiset tarpeet voivat liittyä myös koulutuskohtaisiin eroihin siinä, mitä opinnoissa painotetaan, millaisia mahdollisuuksia vapaasti valittavissa opinnoissa on tai siihen, missä vaiheessa opintojaan opiskelijat olivat. Emme kuitenkaan tarkastelleet näiden vaikutusta tutkimuksessamme, vaan pyrimme kartoittamaan opiskelijoiden näkemyksiä yleisellä tasolla.

Yhteistyö ja käytännön harjoittelu merkityksellisiä oman opettajuuden kehittymiselle

Haastatteluissa nousi esiin myös erilaisia tekijöitä, joiden opiskelijat kuvasivat olevan merkityksellisiä heidän oman opettajuutensa kehittymiselle. Nämä merkitykselliset tekijät jakautuivat viiteen kategoriaan: (1) yhteisöllisyys ja yhteistyö, (2) harjoittelut ja opettamisen käytäntö, (3) opintojen tuoma laaja pätevyys, (4) opettajien ja muun henkilöstön tuki sekä (5) reflektiivinen ajattelu.

Harjoittelun ja käytäntöä korostavien opintojen keskeinen rooli opiskelijoille ei ollut yllättävä, sillä se on tullut myös esiin sekä kotimaisessa että kansainvälisessä tutkimuksessa. Aiemmassa tutkimuksessa myös reflektiota on pidetty tärkeänä opettajana kehittymiselle.

Omassa tutkimuksessamme opiskelijat eivät yhtä opiskelijaa lukuun ottamatta maininneet reflektointitaitojen kehittymistä opintojen antamana valmiutena, mutta monet haastatelluista opiskelijoista pitivät kuitenkin reflektointia ja keskusteluja muiden kanssa hyvin tärkeänä omalle kehittymiselleen. Opiskelijat arvostivat sekä vertaisten että omien opettajien kanssa käytyjä keskusteluja. Tärkeänä nostona tutkimustuloksista nousi oppiainerajat ylittävä yhteistyö, sillä opiskelijat kokivat tämän lisänneen omaa ymmärrystä ja edistäneen oppimista sekä lisäksi luoneen valmiita suhteita työelämään. 

Aineistossamme merkityksellisenä näyttäytyy myös opintojen tuoma laaja pätevyys, joka mahdollistaa työskentelyn ruotsinopetuksen parissa eri koulutusasteilla. Opiskelijoille oli tärkeää se, että koulutus antaa pätevyyden toimia erilaisissa tehtävissä omien kiinnostuksenkohteiden mukaisesti ja mahdollisesti myös suunnata opintojaan tämän mukaan.

Tutkimustulokset opettajankoulutusta kehittämässä

Tutkimuksemme nostaa esiin useita näkökulmia, joita vahvistaa ja toisaalta myös vaalia kieltenopettajakoulutuksessa.

Opintojen antamista valmiuksista on tärkeä tunnistaa, millaisia kehittämiskohteita opiskelijat nostivat esiin omassa osaamisessaan, ja pyrkiä tukemaan näiden taitojen kehittymistä opintojen aikana. Näihin kuuluvat erityisesti opetustaidon vahvistaminen (kuten arviointi- ja erityispedagogiikan osaaminen) ja opetustehtävien ulkopuolisiin tehtäviin valmistautuminen.

Samalla on myös tärkeä tarkastella opiskelijoiden vastauksia suhteessa aiempiin opettajan osaamista kuvaaviin malleihin ja siihen, mitä opiskelijoiden vastauksissa nousi harvemmin esille. Opettajankouluttajien onkin tärkeä tehdä opiskelijoita tietoisiksi myös muista valmiuksista, joita opinnot heille antavat (kuten esimerkiksi reflektointi- ja yhteistyötaidot) ja tarvittaessa lisätä näiden osuutta opettajankoulutuksessa, jos ja kun ne koetaan tärkeiksi opettajuuden osa-alueiksi.

Tuloksissamme näyttäytyy keskeisenä yksittäisten toimijoiden, kuten opettajien, harjoitteluiden ohjaajien, amanuenssien/koulutussuunnittelijoiden ja muiden henkilökunnan jäsenten, mahdollisuudet tukea opiskelijoiden oman opettajuuden rakentumista. Keskustelut kanssaopiskelijoiden kanssa ovat merkittäviä opiskelijoiden oman opettajuuden rakentumiselle, joten näille kohtaamisille on tärkeää luoda mahdollisuuksia ja hyvät puitteet. Opettajankouluttajien on tärkeä tunnistaa myös opiskelijoiden välisen yhteistyön ja yhdessä tekemisen tärkeys ja tarjota siihen mahdollisuuksia yli oppiainerajojen.

Tutkimus nostaa esiin ruotsinopettajakoulutuksen vahvuuksina vankan pohjan kieltenopetuksen pedagogiikkaan ja oman kielitaidon kehittämisen. Haasteena opettajankoulutukselle näyttäytyy opettajantyön moninaisuuteen vastaaminen: opiskelijat toivovat enemmän valmiuksia opettajan työn näkymättömämpiin puoliin ja työtehtäviin, sillä ne vaativat yhtä lailla aikaa ja ammattitaitoa kuin varsinainen opettaminenkin. Opettajankoulutusohjelmissa onkin syytä pohtia tarkkaan, millaisista sisällöistä tiukassa taloustilanteessa karsitaan ja millaista osaamista opiskelijoiden pitäisi päästä kehittämään opintojensa aikana: Mistä riittävät eväät tulevaan opettajan työhön?

Kirjoittajat

Maria Kautonen, FT, yliopistonopettaja (soveltava kielitiede), Kieli- ja viestintätieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto

Camilla Rosvall, FD, universitetslektor i de inhemska språkens didaktik (pedagogik), Fakulteten för human- och samhällsvetenskap, Åbo Akademi

Teksti pohjautuu kirjoittajien Ainedidaktiikka-lehdessä 2025 julkaistuun artikkeliin “Se opettaminen joo, mutta miten sitten se kaikki muu” - Opettajaopiskelijoiden näkemyksiä ruotsinopettajuuteen kasvamisesta opintojen aikana (https://doi.org/10.23988/ad.143916).

Julkaistu 21.4.2026