Loviisan matkablogi
Viimeinen reissupäivä
Tänään oli viimeinen kokonainen reissupäivä Slavonski Brodissa.
Huomenna aamuyöstä lähdemme kohti Zagrebia ja tarkoitus olisi lentää ensin Amsterdamiin ja sieltä Helsinkiin.
Loppumatkan matkustamme junalla lentoasemalta Seinäjoelle.
Tänään opettajien matkaohjelmassa oli kokoustamista.
Kävimme läpi kulunutta viikkoa ja keskustelimme tulevista suunnitelmista ja matkoista.
Kävimme järjestelemässä paikat etukäteen ja laitoimme esille suomalaisia karkkeja sekä joulukortteja jokaiseen maahan.
Päivän lounas syötiin hotellin ylimmässä kerroksessa olevassa ravintolassa, jonka ikkuinoista oli hienot näkymät Slavonski Brodin yli.
Huomenna aamuyöstä lähdemme kohti Zagrebia ja tarkoitus olisi lentää ensin Amsterdamiin ja sieltä Helsinkiin.
Loppumatkan matkustamme junalla lentoasemalta Seinäjoelle.
Tänään opettajien matkaohjelmassa oli kokoustamista.
Kävimme läpi kulunutta viikkoa ja keskustelimme tulevista suunnitelmista ja matkoista.
Kävimme järjestelemässä paikat etukäteen ja laitoimme esille suomalaisia karkkeja sekä joulukortteja jokaiseen maahan.
Päivän lounas syötiin hotellin ylimmässä kerroksessa olevassa ravintolassa, jonka ikkuinoista oli hienot näkymät Slavonski Brodin yli.
Koulupäivä Podvinjessa
Matkamme alkaa lähestyä loppuaan, mutta vielä on muutama päivä reissua jäljellä ennen kotimatkaa.
Tänään olimme kouluvierailulla Podvinjessa. Tässä näkymiä luokan ikkunoista.
Vietimme koko päivän Erasmus-porukan kanssa.
Meillä oli kaksi työpajaa: askartelimme enkeleitä maissintähkän kuorista ja tansimme perinteisiä slavonialaisia kansantansseja.
Tänään katsoimme myös kaikkien maiden tekemät lifestyle-esitykset, joiden tarkoituksena oli esitellä koululaisten elämää.
Osa esityksistä oli videoita ja osa Powerpoint-esityksiä.
Toivottavasti nämä esitykset löytävät tiensä jossain vaiheessa tänne projektin nettisivuille.
Niitä olisi mukava näyttää siellä koti-Suomessakin.
Tässä meidän tekemämme video.
Tänään olimme kouluvierailulla Podvinjessa. Tässä näkymiä luokan ikkunoista.
Vietimme koko päivän Erasmus-porukan kanssa.
Meillä oli kaksi työpajaa: askartelimme enkeleitä maissintähkän kuorista ja tansimme perinteisiä slavonialaisia kansantansseja.
Tänään katsoimme myös kaikkien maiden tekemät lifestyle-esitykset, joiden tarkoituksena oli esitellä koululaisten elämää.
Osa esityksistä oli videoita ja osa Powerpoint-esityksiä.
Toivottavasti nämä esitykset löytävät tiensä jossain vaiheessa tänne projektin nettisivuille.
Niitä olisi mukava näyttää siellä koti-Suomessakin.
Tässä meidän tekemämme video.
Retkipäivä Zagrebissa
Pääsimme jo toista kertaa reissun aikana vierailemaan Kroatian pääkaupungissa Zagrebissa.
Nähtäävyyksiä kierrellessämme kuljimme osin samoja polkuja kuin sunnuntaina, jolloin kävimme kaupungissa ensimmäisen kerran.
Oli mukava päästä käymään kaupungissa toisen kerran, osasimme jo hieman liikkua omia tuttujakin reittejämme ympäri kaupunkia.
Tällä kertaa uutena kohteena kierrokseen tuli kaupungin tori, josta vain osa näkyi maan pinnalla.
Kävimme hedelmä- ja vihannestorilla. Näkemättä jäivät muun muaassa kukkatori sekä liha- ja kalatori, jotka sijaisivat omassa rakennuksessaan ja useammassa kerroksessa maan alla.
Kuvattavaksi osui monia arkkitehtuurin helmiä: goottilaista tyylisuuntaa edustava kaupungin katetdraali, keskustoria ympäröivät rakennukset, patsaat sekä taideteokset kaupungin talojen seinillä.
Päivän mielenkiintoisin knoppitieto: kravatti on keksitty Kroatiassa.
Mikseihän se ole sitten nimeltään krovatti? :)
Tässä vielä päivän matkalaisryhmäkuva.
Päivä Slavonski Brodissa ja koululla Podvinjessa
Päivämme alkoi kaupunkikierroksella Slavonski Brodissa.
Slavonski Brod on 60 000 asukkaan kaupunki Slavonian maakunnassa Kroatiassa.
Se on Kroatian kuudenneksi suurin kaupunki.
Se sijaitsee aivan Bosnia-Herzegovinan ja Kroatian rajalla.
Kaupungin läpi kulkeva joki, Sava, on rajajoki. Eli valtioiden raja kulkee sen keskellä.
Slavonski Brod sijaitsee historiallisesti mielenkiintoisella paikalla idän ja lännen rajalla.
Sitä ovat hallinneet sekä ottomaanit (Turkki) 1500-luvulle asti, että Itävallan keisarikunta aina 1900-luvun alkuun asti.
Toisessa maailmansodassa 80% kaupungin rakennuksista kärsi vahinkoja.
Kroatia on ollut osa Jugoslaviaa, joka syntyi ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1918.
Jugoslavian hajotessa (1991-1999) käytiin sotaa myös Slavonski Brodissa, kranaattien jälkiä on yhä nähtävissä talojen seinissä.
Kroatia itsenäistyi 1995.
Hurjaa ajatella, että täällä on sodittu vähän reilut parikymmentä vuotta sitten.
Muistan että meilläkin kotona seurattiin tuolloin uutisia tarkasti.
Aloitimme kierroksen Kroatian itsenäistymisen kannalta tärkeän henkilön patsaalta.
Kroatian ensimmäinen presidentti Franjo Tudman oli vallassa vuosina 1990-1999.
Hänen mukaansa on nimetty muun muassa Zagrebin lentokenttä, jossa mekin kävimme.
Patsaalta kävelimme Slavonski Brodin linnoitukseen, joka on tärkeä paikka ja nähtävyys kaupungissa.
Linnoitus on rakennettu 1700-luvulla itävaltalaisten toimesta.
Pääsuunnittelijana ja idean isänä toimi itävallan prinssi Eugen Savoijilainen.
Tuolloin parin tuhannen asukkaan kaupunkiin tuli 5000 sotilasta rakentamaan linnoitusta.
Kaupunkilaisten piti ruokkia, vaatettaa ja viihdyttää heitä. Kaikki ei sujunut ihan ongelmitta.
Miksi linnoitus sitten rakennettiin juuri tälle paikalle?
Kaupungin kohdalla sijaitsi puolustuksen kannalta strategisesti tärkeä paikka, jota tuli suojella potentiaalisten hyökkääjien varalta.
Kukaan ei kuitenkaan koskaan hyökännyt linnoitusta vastaan, mutta valmiiksi se lopulta saatiin.
Myöhemmin linnoitus on toiminut muun muassa Jugoslavian armeijan asemapaikkana.
Nyt alueella toimi kaupugin pormestarin toimisto, koulu, taidegalleria ja maailman ainut tambura-museo.
Kävimme siis myös maailman ainoassa tambura-museossa.
Tambura on kielisoitin, joka näyttää kitaralta ja muistuttaa ääneltään ja soittotavaltaan mandoliinia tai banjoa.
Tambura-orkesteri koostuu erilaisista tamburoista; solistisista, säestävistä ja bassolinjaa soittavista soittimista.
Tamburan esiinmarssi tapahtui Pariisin maailmannäyttelyssä 1889, kun kroatialainen tambura-orkesteri pääsi esiintymään Eiffel-tornin avajaisiin.
Museossa oli näytillä soittimia eri aikakausilta.
Esittelykierroksen meille piti ystävyyskoulumme matematiikan opettaja, joka oli myös taitava tamburan soittaja.
Vierailimme linnoituksen alueella sijaitsevassa taidegalleriassa, joka oli omistettu paikalliselle taiteilijalle Branco Ruzicille.
Hän oli kuvanveistäjä ja taidemaalari.
Kävelimme myös Sava-joen rannalla. Vastarannalla siinteli siis kokonaan toinen maa, Bosnia Herzegovina.
Kierroksen jälkeen kävimme syömässä.
Sen jälkeen lähdimme vielä käymään koululla Podvinjessa.
Ohjelmassa oli tutustumista kouluun sekä oppilaiden ja opettajien valmistelema joulujuhla kaupunginosan kirkossa.
Slavonski Brod on 60 000 asukkaan kaupunki Slavonian maakunnassa Kroatiassa.
Se on Kroatian kuudenneksi suurin kaupunki.
Se sijaitsee aivan Bosnia-Herzegovinan ja Kroatian rajalla.
Kaupungin läpi kulkeva joki, Sava, on rajajoki. Eli valtioiden raja kulkee sen keskellä.
Slavonski Brod sijaitsee historiallisesti mielenkiintoisella paikalla idän ja lännen rajalla.
Sitä ovat hallinneet sekä ottomaanit (Turkki) 1500-luvulle asti, että Itävallan keisarikunta aina 1900-luvun alkuun asti.
Toisessa maailmansodassa 80% kaupungin rakennuksista kärsi vahinkoja.
Kroatia on ollut osa Jugoslaviaa, joka syntyi ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1918.
Jugoslavian hajotessa (1991-1999) käytiin sotaa myös Slavonski Brodissa, kranaattien jälkiä on yhä nähtävissä talojen seinissä.
Kroatia itsenäistyi 1995.
Hurjaa ajatella, että täällä on sodittu vähän reilut parikymmentä vuotta sitten.
Muistan että meilläkin kotona seurattiin tuolloin uutisia tarkasti.
Aloitimme kierroksen Kroatian itsenäistymisen kannalta tärkeän henkilön patsaalta.
Kroatian ensimmäinen presidentti Franjo Tudman oli vallassa vuosina 1990-1999.
Hänen mukaansa on nimetty muun muassa Zagrebin lentokenttä, jossa mekin kävimme.
Patsaalta kävelimme Slavonski Brodin linnoitukseen, joka on tärkeä paikka ja nähtävyys kaupungissa.
Linnoitus on rakennettu 1700-luvulla itävaltalaisten toimesta.
Pääsuunnittelijana ja idean isänä toimi itävallan prinssi Eugen Savoijilainen.
Tuolloin parin tuhannen asukkaan kaupunkiin tuli 5000 sotilasta rakentamaan linnoitusta.
Kaupunkilaisten piti ruokkia, vaatettaa ja viihdyttää heitä. Kaikki ei sujunut ihan ongelmitta.
Miksi linnoitus sitten rakennettiin juuri tälle paikalle?
Kaupungin kohdalla sijaitsi puolustuksen kannalta strategisesti tärkeä paikka, jota tuli suojella potentiaalisten hyökkääjien varalta.
Kukaan ei kuitenkaan koskaan hyökännyt linnoitusta vastaan, mutta valmiiksi se lopulta saatiin.
Myöhemmin linnoitus on toiminut muun muassa Jugoslavian armeijan asemapaikkana.
Nyt alueella toimi kaupugin pormestarin toimisto, koulu, taidegalleria ja maailman ainut tambura-museo.
Kävimme siis myös maailman ainoassa tambura-museossa.
Tambura on kielisoitin, joka näyttää kitaralta ja muistuttaa ääneltään ja soittotavaltaan mandoliinia tai banjoa.
Tambura-orkesteri koostuu erilaisista tamburoista; solistisista, säestävistä ja bassolinjaa soittavista soittimista.
Tamburan esiinmarssi tapahtui Pariisin maailmannäyttelyssä 1889, kun kroatialainen tambura-orkesteri pääsi esiintymään Eiffel-tornin avajaisiin.
Museossa oli näytillä soittimia eri aikakausilta.
Esittelykierroksen meille piti ystävyyskoulumme matematiikan opettaja, joka oli myös taitava tamburan soittaja.
Vierailimme linnoituksen alueella sijaitsevassa taidegalleriassa, joka oli omistettu paikalliselle taiteilijalle Branco Ruzicille.
Hän oli kuvanveistäjä ja taidemaalari.
Kävelimme myös Sava-joen rannalla. Vastarannalla siinteli siis kokonaan toinen maa, Bosnia Herzegovina.
Kierroksen jälkeen kävimme syömässä.
Sen jälkeen lähdimme vielä käymään koululla Podvinjessa.
Ohjelmassa oli tutustumista kouluun sekä oppilaiden ja opettajien valmistelema joulujuhla kaupunginosan kirkossa.
Kouluvierailulla Podcrkavljessa
Ensimmäisen kokonaisen vierailupäivän vietimme Podcrkavljessa kouluvierailulla.
Partnerikoulumme Kroatiassa koostuu kahdesta toimipisteestä.
Huomenna vierailemme siinä toisessa koulussa.
Tämä koulu sijaitsi noin 15 kilometriä Slavonski Brodin keskustasta.
Rakennus oli noin vuosi sitten valmistunut, valoisa ja tilava.
Koulun vieressä oli paikallisen jalkapalloseuran kenttä ja koko koulua ympäröivät muutenkin hienot maisemat.
Koululla meille oli järjestetty monenlaista ohjelmaa. Paikallinen kansanperinneyhdistys oli valmistellut esityksen, jossa oli esillä Kroatian jouluperinteitä, musiikkia, tanssia, kansallispukuja sekä leikkejä
.
Koululla oli vieraanvaraista ja ystävällistä väkeä, meille oli varattu hyvät tarjoilut. Tässä kuvia niistä makeista paloista.
Pääsimme esittelemään Suomea yhteen luokkaan. Oppilaat olivat kuudesluokkalaisia ja innokkaita tekemään kysymyksiä.
Saimme askarrella erilaisia kuusenkoristeita. Askartelun lomassa oli mukava tutustua muiden maiden opettajiin ja oppilaisiin, minulle pöytäkavereiksi tuli paikallisia lapsia. Meidän pöydässämme askarreltiin karhuja pähkinöistä.
Toisessa työpajassa askartelimme perinteisin kroatialaisin kuvioin koristellut rasiat.
Päivän lopuksi koristelimme koulun kuusen tekemillämme koristeilla.
Mukaan pääsivät myös meidän tuliaisiksi tuomamme koristeet, puisista Suomen lipusta tehty nauha sekä olkikoristeet.
Kuusessa oli kyllä koristeita jo valmiinakin, hurja määrä käpyjä!
Tämä koulun kuusi oli kuulemma isomman kuusen latva.
Loppukuusi oli kuulemma viety kirkon kuuseksi.
Tässä muutama kuva koristelusta.
Partnerikoulumme Kroatiassa koostuu kahdesta toimipisteestä.
Huomenna vierailemme siinä toisessa koulussa.
Tämä koulu sijaitsi noin 15 kilometriä Slavonski Brodin keskustasta.
Rakennus oli noin vuosi sitten valmistunut, valoisa ja tilava.
Koulun vieressä oli paikallisen jalkapalloseuran kenttä ja koko koulua ympäröivät muutenkin hienot maisemat.
Koululla meille oli järjestetty monenlaista ohjelmaa. Paikallinen kansanperinneyhdistys oli valmistellut esityksen, jossa oli esillä Kroatian jouluperinteitä, musiikkia, tanssia, kansallispukuja sekä leikkejä
.
Koululla oli vieraanvaraista ja ystävällistä väkeä, meille oli varattu hyvät tarjoilut. Tässä kuvia niistä makeista paloista.
Pääsimme esittelemään Suomea yhteen luokkaan. Oppilaat olivat kuudesluokkalaisia ja innokkaita tekemään kysymyksiä.
Saimme askarrella erilaisia kuusenkoristeita. Askartelun lomassa oli mukava tutustua muiden maiden opettajiin ja oppilaisiin, minulle pöytäkavereiksi tuli paikallisia lapsia. Meidän pöydässämme askarreltiin karhuja pähkinöistä.
Toisessa työpajassa askartelimme perinteisin kroatialaisin kuvioin koristellut rasiat.
Päivän lopuksi koristelimme koulun kuusen tekemillämme koristeilla.
Mukaan pääsivät myös meidän tuliaisiksi tuomamme koristeet, puisista Suomen lipusta tehty nauha sekä olkikoristeet.
Kuusessa oli kyllä koristeita jo valmiinakin, hurja määrä käpyjä!
Tämä koulun kuusi oli kuulemma isomman kuusen latva.
Loppukuusi oli kuulemma viety kirkon kuuseksi.
Tässä muutama kuva koristelusta.