Solu tarvitsee erilaisia rakenteita pitämään sen muodon koossa ja estämään sen hajoamista. Kaikkia soluja ympäröi solukalvo, joka erottaa solun sen ympäristöstä. Se myös säätelee aineiden kulkua soluun ja siitä ulos. Kasvi- ja sienisoluilla sekä useilla bakteereilla solua ympäröi soluseinä. Kasveilla se koostuu pääosin selluloosasta, sienillä kitiinistä ja bakteereilla muun muassa peptidoglykaanista. Eläinsoluilla ei ole soluseinää.

Monisoluisilla eläimillä soluja sitoo toisiinsa soluväliaine. Soluväliaineessa on esimerkiksi säiemäistä proteiinia, kollageenia, sekä pitkiä sokeriketjuja ja niihin liittyneitä proteiineja. Soluväliaine voi liittyä proteiini- ja sokeriosien avulla solukalvoihin.

Soluväliaineen merkityksestä hyvä esimerkki on C-vitamiinin puutteesta johtuva keripukki. C-vitamiinia tarvitaan kollageenin valmistamiseen. Jos kollageeniä ei muodostu, iho ja lihakset alkavat veltostua ja vuotaa verta. Tätä sairautta kutsutaan keripukiksi. Kun C-vitamiinin merkitystä ei tiedetty, merimiehet elivät pääosin lihapitoisella ravinnolla ja keripukki oli yleinen sairaus merenkävijöiden keskuudessa. 1600-luvulla huomattiin sipulin auttavan merimiesten selviämistä pitkistä merimatkoista. Tämän jälkeen osattiin vähitellen varata merimatkalle hyvin säilyviä vihanneksia, juureksia ja sitrusmehua suojaamaan keripukilta.